Näin kertoo pieni tyttäreltäni muinoin saamani taulu. Ajatus kulkee päivissä mukana ja se osuu niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Tunnemaailma on kuin varjomaailma, yhtä häilyvä.
Hiljaiseloa on riittänyt, ei vain ole ollut energiaa tehdä mitään. Arki on kuluttavaa, mutta edelleen on meillä rottapottasia tuomassa iloa ja ääntä. Lauman kokoonpano on muuttunut matkan varrella. Monta suurta sielua on poistunut keskuudestamme sinne missä makupalat eivät lopu kesken ja ei tarvitse taistella paikasta laumassa. Näin ainakin haluan ajatella.
Tämän hetkisen lauman kokoonpanon näet täältä klikaten.
On myös monta muuta kuviota muuttunut. Meillä ei poikueita ole enää samaan tahtiin ollut kuin ennen. Meidän kasvimamma on lopettamassa kasvatuksen ja päätin siirtyä sitä mukaa itsekin vain harrastamaan tätä tyyliin "ihan muuten vaan omaksi iloksi", koska sijoituskotina arvostan eniten sitä turvaverkkoa, luottamusta ja lojaaliutta mitä olen saanut osakseni Janinan puolelta. Siihen ei kovin moni tule yltämään ja en jaksa etsiä mahdollista uutta yhteistyökumppania.
Siispä Kiitos Janina kaikesta siitä, mitä olen saanut sinulta tämän matkan varrella, olet korvaamaton!
Nyt pitäisi miettiä kaikenlaista. Tekisi mieli katsoa laumaan täydennystä jossain kohtaa. On mielessä muutama muunnos mikä sinne mahtuisi enemmän kuin hyvin, mutta nyt ei kiirehditä. Otetaan sillä tavalla ihan maltilla vaan, koska joskus vähemmän on enemmän ja myös enemmän aikaa sitä kautta jokaiselle. Jokainen meidän piuhapylly on niin arvokas, että ansaitsee tuntea olevansa prinsessa ja siihen panostan.
Koetan keksiä jotain kirjoitettavaa, koetan aktivoitua taas uudelleen. En vain tiedä, lukeeko tätä kukaan, mutta on sitten ainakin sellainen "terapiapläjäys" itselle jos ei muuta.
Muistakaa helliä piuhapyllyjä ja kaikkia talouden otuksia tasapuolisesti!
Ps. Blogin pohjan muokkaus on kesken, älkää kiinnittäkö huomiota miten tyhmästi kaikki vielä on... aika loppuu NYT kesken ja jatkan myöhemmin...
