Hyvää Halloweenia

 

Hei vaan kaikki!

En edes muista milloin olen viimeksi kirjoittanut tänne. Ei vaan ole ollut motivaatiota vaikka rottien kanssa elämä tallustaa edelleen pitkin mutkittelevaa polkua. Polun varrella ollaan pysähdytty välillä isojen asioiden juurelle pohtimaan, että tätäkö tämä on? Miksi jatkan, kun sydän särkyy palasiksi vähän väliä?

Häkki on ollut nyt hiljainen. Tai no ei hiljainen, koska silent spinner (Ei todellakaan kuulkaas mikään silent...) ja likat ovat kyllä pitäneet huolta, että öisin ei ainakaan tarvitse kärsiä liiasta hiljaisuudesta. Tarkoitan enemmänkin siis laumaa jossa on tällä hetkellä vain neljä. Neljä suurta persoonaa. Neljä niin rakasta, että ajatuskin menettämisestä sattuu. Siitä ei ole kauaa, kun Rihanna lähti taivaslaumaan. Se sattuu vieläkin niin paljon, että itkua ei vaan saa pidäteltyä.

Katselen vähän väliä listaa Minirottalani muistiinpanoissa, jonne olen listanut luonamme olevat ja luotamme lähteneet. Jokaisen nimen kohdalla piirtyy silmiini kuva hänestä, persoonasta jota ei voi unohtaa. Mieleeni kipuaa muistoja ja saatan kaipuun keskellä ihan naurahtaa. Jokainen on jättänyt jälkensä sydämeeni.

Iskenpä tähän väliin kuvan tällä hetkellä elämääni rikastuttavista prinsessoista. Vasemmalta oikealle tuossa jököttää: Wilhelmiina, Olivia, Lunella & Afro.

Meillä on täällä myös hiiriherra Albert. Hän saapui helmikuussa ja on kuopukseni mukaan "ihan alasti". No onhan se totta, kun ei löydy karvan karvaa vartalostaan. Nimeä miettiessä ajattelin Adolfin olevan oikein sopiva kunnes keskimmäiseni muistutti historian tapahtumista ja jätettiin se pois vaihtoehdoista. Albert vei lopulta voiton. Albertista vanhempani ja siskoni saivat väännettyä jotenkin prinssin. He ovat armottomia kuninkaallisten fanittajia. (Tässä kohtaa voit kuulla huokaukseni.) Itse mietin yhden lapseni kanssa yhdessä pöhköä tiedemiestä. Ihan vaan tiedoksi, että ei tuo kyllä mikään prinssi ole. Ei myöskään penaalin terävin kynä...

Heinäkuussa tänne muutti myös pupuna. Anton on mikä ihanin leijonanharjas. Kammalle ja karstalle on kyllä käyttöä. Samoin mustat vaatteet ovat erilaisia kuin ennen. IKEA kiittää meitä tarraharjojen lisääntyneestä menekistä. Pitäisi varmaan seuraavalla kerralla ottaa suosiolla koko iso kassillinen täyttöpakkauksia. Jäbäleissön omaa muuten oman instatilin jos haluat mennä katsomaan. Tästä pääsee! ja saa seuratakin.

Murkkuikää pukkaa, mutta niin sitä on kaikilla eläimillä. Ollaanhan mekin eläimiä. Sanonpa vaan, että tässä taloudessa on murkkuilua sun muuta ihan tarpeeksi omasta takaa, mutta ei siitä sen enempiä täällä. Vedetään vaan syvään henkeä ja jatketaan kohti uusia pet...haasteita.

Anton osallistuu ihan kaikkeen, myös Roosa Nauha-päivään. Hän tykkää touhuta koirien ja kissojen älypelien parissa. Jätkä on armoton kerjääjä ja ei saa kukaan syödä rauhassa vaan iltapalankin kohdalla pitää tunkea samalle tuolille. Jos vaikka pieni pala jotain irtoaisi...





Ja nyt takaisin rottapottasiin. 💖

Tuossa jo aikaa sitten harmittelin Kesiksen Facebook-sivulla miten on valmiina nimi, mutta rotta puuttuu. Tässä on tallattu tovi ja ajattelin jo, että kenties tämä on vain asia joka ei tule toteutumaan, koska mikään mahdollisesti tarjolla ollut ei vain tuntunut oikealta. Ei nimeä voi antaa sellaiselle joka ei näytä sen kantajalta. No sitten tapahtui jotain sykähdyttävää. Eteeni avautui kuva pienestä ihmeestä jonka kuonon päässä näin selvän enkelin. En ole itse mikään enkeli, mutta rakastan enkeleitä. Samaisen pienen kohdalla jännitän nyt kasvattinimeä, että mitä se tuo tullessaan.

Uskon näet enteisiin. Nimi on yksi mikä voi tuntua johdatukselta tai yllättää. Niin on useampi osoittanut kuuluvansa meille. On toki muitakin juttuja, mutta niitä en nyt availe. Kerrotaan tämän hetkisen lauman jäsenistä miten nimet ovat osuneet kohdilleen tavalla taikka toisella, vaikka en ole itse edes päässyt vaikuttamaan sen enempiä.

Afro oli saatava, koska nimessään kantaa lempisuklaatani. Wilhelmiina sitten taas käpälöi kuuta ja kuuhulluutta joka sekoittaa rytmiäni kuten tuo pöhköpääkin. Olivia kiusaa herkulla jota en saa syödä, mutta jota himoitsen. Lunella täydentää ja rauhoittaa koko kuviota, koska pitäähän sitä herkkujen kanssa olla teetä ja sympatiaa. Teehän tiettävästi rauhoittaa levotonta mieltä ja ihmistä. Se miten nimet kuvaavat sitten tyttöjä onkin ihan eri juttu. Puhumme siis kasvattinimistä mikä saattoi olla päivänselvyys, mutta tarkensin nyt kuitenkin.

Siinä nyt vain nimi-jutusta esimerkki ja siksi odotan niin kovasti mikä olisi tuon himoitsemani pienokaisen kasvattinimi. Jos se mätsäisi kaiken muun esiin tulleen kanssa, olisi se jo kammottavaa. On nimittäin useampi asia joiden kohdalla tulee isolla sana ENNE.

Ainoa ongelma tulee väkisinkin vastaan etäisyyden kanssa. Asun siis hyvin paljon kauempana missä hän hengailee. Mietityttää milloin hänet mahdollisesti tänne saisi, koska mitä kauemmin odotetaan sitä vähemmän saan sitä parasta aikaa jona suhde luodaan. Se on luovutusiän täyteen tultua. Silloin pieni on jotenkin super avoin ja vastaanottavaisempi. Sitä kasvetaan yhdessä kiinni arkeen herkemmin kuin vanhemman kanssa. "Oikeassa kohdassa" tulleiden kanssa vain on side muodostunut astetta kovemmaksi vaikka kaikkien kanssa ollaan läheisiä oltu. Oma kokemus siis tällainen.

Ei kannata nyt kuitenkaan ajatella tästä, että ottaisit rottasi väärään aikaan jos on/ovat vaikka kodinvaihtaj(i)a tai odottanut syystä taikka toisesta luoksesi pääsyä. Ei ole yhtä oikeaa aikaa, ei yhtä oikeaa tapaa. Pääasia on, että rottaset saavat rakastavan kodin ja hyvän elämän.

Tässä nyt pikaisesti meidän kuulumisia ja ajatuksia. Kiva kun vierailit ja kiitos siitä! 😇

Ps. Jätin mainitsematta, että asuu täällä nykyään sirkkojakin & kotilo nimeltä Jade-Slime (Hänellä tällä hetkellä vierailemassa sulhasmorsmaikku.)