En ole saanut aktivoitua itseäni ja näppäimistöäni vaikka tiedän sen olevan jopa terapeuttista. Olen ollut niin turkasen väsynyt ja täynnä kaikkea mahdollista mikä ei liity rottasiin mitenkään. Jotenkin ollut aina sellainen olo, että meidän elämä tuskin ketään kiinnostaa. Olisi toki kiva olla väärässä ja alkaa kirjoittelemaan kaikenlaista muutakin. Eihän se toki selviä ellei ota ja kokeile joten tulossa onkin yhden sortin projektin juttua myöhemmin. Toteutus on aloitettu ainakin sanallisella tasolla tänään, loppua siis odotellessa.
Perheessämme on siis kaikenmaailman haasteita jos minkäkin takia. Yksin pyöritän arkea ja kolme ihmislastani tekee siitä karvaisten lasteni kanssa mielenkiintoista, hyvässä ja pahassa. Haasteita on jaksamisen ja selviämisen osalta, varsinkin tunnepuolella, mutta siitä myös enemmän sitten tulevaisuudessa.
Taannoin oltiin muuten pitkästä aikaa rottanäyttelyssä ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa laittamaan ihan pettiin pari tytsyä ja se kannattikin. Nahkispahkispaskikseni, armas karvamakkarani jopa pärjäsi. Adele siinä sivussa myös. Virallisen puolen osalta ei sitten niin hyvin mennytkään, mutta se ei nyt haittaa. Pääasia on aina saada tavata rottaihmisiä ja kenties tartuttaa intoa ja kipinää harrastuksen osalta uusiin.
Junnulaumaan on tullut myös uutta verta eli vauhtia piisaa. Kauan kaipaamani väri pääsi jälleen elämäämme ja ihaninta siinä on se, että sukutaulussa tuli törmättyä tuttuihin nimiin menneiltä vuosilta. Ihan ikävä iski taas. Olen niin onnekas, kun juuri meidän rotat ovat olleet ne meidän omat.
Laumajaot on nähtävissä täällä ja junnulan väkeä pääsee katselemaan täältä.
Junnujen osalta ovat varsinkin Vuokko ja Veera kasvaneet ja Lottakin jonkin verran tottakai. Orvokki on vasta tullut meille niin hän saa kantaa vielä "iinimiini"-titteliä.
Mummoista en ole jaksanut ottaa kuvia joten isken perään siivouksen keskellä otetun kuvan jossa odottavat boksissa kiltisti, että pääsevät takaisin häkkiin.
Kiva, että poikkesit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!