Näyttelyhuumaa

Pahan päivän vastineeksi tuo rotta-mammana oleminen hyviä päiviä. Niiden voimalla jaksetaan ne pahat päivät.

Mulla oli eilen hyvä päivä vaikka oikeasti vatsataudissa ei ole sellaista käsitettä kuin hyvä. No se hyvä tuli rottien puolelta. Pojistani kaksi nimittäin oli näyttelyssä Lapualla. Oli jotenkin kamalaa lähettää matkaan jo perjantaina ja lasten kanssa ikävöitiinkin sitten meidän karvaisia lapsia ja sisaruksia niin, että piti ihan viestiä kasvimammalle laittaa. Eilen saatiin myös paikan päältä videokuvaa jossa näkyi lopussa parhaat otukset, mun pojat, Allu ja Toivo.

No en muuten ihan turhaan tässä parhaiksi kehu, koska näyttelyssä menestyttiin todella hyvin.

Allu (Ratazana´s Absurd) oli Rop1 ja sai 2 tähteä.

Toivo (Ratazana´s Ankkarock) oli Rop2 ja sai 1 tähden.

Toivon arvostelu

Allun arvostelu

Arvostelutkin hyväilevät epävarman rotta-mamman sielua ja itsentuntoa. Mä nimittäin olin aivan varma, että trimmaus on jokseenkin pebasta ja se laskee heti pojoja tuomarin silmissä. No pojot eivät laskeneet ja kasvimamman mukaan oli ihan hyvin hoidettu. Mietin uskonko vai sanooko vaan ja on itse nyppinyt perjantai-iltana silmät ristissä...

Toivo tonkii Allun pokaalista namia jonka avulla oli tarkoitus saada Allu lähemmäs.

Mä tykkään laittaa omat rotat itse näyttelykuntoon. Mulle sanottiin kauan sitten, että se ei ole mikään pakko, mutta kivaa se on! On kiva ottaa ihan omaa aikaa oman murupullan kanssa. Mulle trimmaaminen on vähän kuin terapiaa, aivot ja ajatus saavat levätä. Mua rauhoittaa se rotan kanssa touhuaminen ja monesti päädyn huonona päivänä kaappaamaan jonkun pörröpeban jota ainakin vähän sitten siistin.

Mä en kuitenkaan koe, että saisin tarpeeksi tuunattua pet-puolelle, koska mun pojilla ainakin tuota karstaa syntyy kuin itsestään tuonne nahkaan (Ihan sama mikä pesuväli on ja mitä ruokaa annan jne. Mä öljyän noita niin sisäisesti kuin ulkoisesti juuri tuon karstan takia.) ja petissä kun syynätään niin tarkkaan nuo nahasta hännän päähän. Joo mulle on sanottu etten saisi olla niin kriittinen itseäni kohtaan ja ottaa paineita(eläinhän tässä pääosaa vetää), mutta minkäs teet.

Tytöt onkin sitten toinen juttu ja taannoin pistinkin ensimmäistä kertaa pet-luokkaan pari kasvimamman yllyttämänä. Adele ja Bella siellä oli silloin. Tytöillä meni ihan kivasti, varsinkin Adelella joka oli "päivän baby". Bella tuli kotiin vain kokemusta rikkaampana.

Adele

Bella

Tällä kertaa en laittanut ketään pettiin, koska näyttely oli niin kaukana, että jo pari poikaa vei dunansa kanssa tilaa autossa ihan kivasti, koska sen lisäksi on sitten näyttelyboksi. Eikä siinä mitään, että omat veisivät tilaa jonkin verran, mutta yleensä autossa on se pari ihmistä rottineen jo valmiiksi. Voi saisinpa Janinalta kuvan minkälainen on näyttelyyn matkalla oleva auto...

Tuntuu Super kivalta jos oma rotta pärjää, mutta mulle se ei ole tärkeintä. Mua ei oikeastaan harmita edes hirveästi vaikka omat eivät sijoittuisi kärkeen. On mulla vähemmän mairittelevia arvosteluita ollut ja huonoja sijoituksia. Ihan ollaan viivaakin saatu. Mulle oma rotta on aina paras, kaunein ja komein vaikka tuomari olisi mitä mieltä. Toki tuntuu kivalta jos rotasta tykätään, sitä on turha kieltää.

Mutta mitä tarkoittaa näyttelykuntoon laittaminen?

Se on simppeliä:

1. Pese rotta - rexit kannattaa pestä hyvin ajoissa, että kihara palautuu, sileäkarvaiset voi pestä "viimetipassa". (joskus voi olla niin puhtoinen ettei tarvitse pesua, mutta mulla ei sitä tuuria ole ollut...)

2. Nypi rex-karvoituksen omaava siistiksi (Suomeksi: muuta piikkisika pehmoiseksi kiharapalloksi) ja mikäli lähdössä on vain sileäkarvaisia, on tässä kohden hengähdystauko.

3. Huolla häntä ja kynnet (Tässä pari esimerkkivideota kynsien leikkaamisesta: Video 1 ja Video 2)

4. Pistä näyttelyboksi kuntoon (kuiviketta ja ruokaa)

5. Varmista näyttelyboksin nestepuoli (kurkku ja rypäleet ovat se yleisin ja helpoin tapa)

(6. Valmistele mahdollinen erillinen kuljetusboksi esim. duna jos mielit tai on tarvetta esim. pitkän matkan takia.)

Vinkki: Näyttelyboksi pysyy puhtaampana ja vähemmän kakkapökäleiden valloittamana, kun jätät päivä pari ennen näyttelyä tuoreruokapuolen pois ja eläin ei siitä kärsi mitenkään. Mieltä voi toki osoittaa jos sattuu osumaan totuttuun päivään tällainen tauko.

Ja tärkein kohta on saapua ajoissa pelipaikalle ja nauttia näyttelypäivästä niin hyvin kuin mahdollista on! Itse ainakin jännitän, perhoset masussa on hauska olla. Päinvastoin kuin monissa elukkanäyttelyissä (yhtään yleistämättä, itselläni vain liian monta ikävää kokemusta) on rottailijoiden kanssa suht helppoa aloittaa jutustelu joten rohkeasti vaan suu auki ja uusia tuttavuuksia haalimaan.

Haluaisin itse olla useammin pelipaikalla ja harmittaakin, että lasten hoitoon saaminen on hankalaa ja varsinkin jos se tarkoittaa yön yli pois olemista. Vaikka olisikin vain päiväreissu, on lähtö aina aikaisin ja paluu myöhään ja se tuo ongelmia tähän juttuun. No ehkä se vielä iloksi muuttuu tässäkin asiassa kuten monessa muussa. Pääsin paikalle tai en, saan mä silti itse valmistella rottaset ja jännittää miten menee. Ihaninta on, että meidän kasvimamma jaksaa pitää ajantasalla päivän aikana jolloin osittain tuntuu, että olenkin mukana.

Sijoituskotina olemisen hyviä puolia on se, että kasvattaja raappasee messiin rottasia vaikka et itse pääsisi lähtemään rottanäyttelyyn.

Kannattaa kokeilla näyttelyttämistä ainakin kerran ja vähintään käydä katsomassa millaisia ihmisiä ja rottia meidän joukossa onkaan. On nimittäin ihan laidasta laitaan ja mukaan mahtuu aina lisää!

Täältä löydät tulevat tapahtumat.

Saa taputtaa olalle jos satutaan samaan paikkaan!