Popsi poika vitskuja

Otanpa tällä kertaa esille vähän vitamiinipuolta.

Lähinnä ajattelin kertoa mitä meillä annetaan rottasille. Tässäkään asiassa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, muistutan vain taas.

Tuli mieleen tänään saapuneesta tilauksesta minkä tein Polly&Pepi-nimiseen verkkokauppaan, että tämäkin aihe voitaisiin käsitellä. Päivitin näet vähän varastoja ja löysin sieltä jotain mitä ei ole ennen ollut käytössä, mutta joita vastaavia koirapuolen juttuja kylläkin. Nämä tilatut ovat osoitettu pieneläimille selvemmin kuin nämä käytössä olevat koirille enemmänkin suunnatut joten päätin vähän testailla.

Ihan ensin haluan kertoa tästä joka rottailijan perusmömmöstä nimeltä "Nutriplussa".

Tämä on sellainen mömmö mitä annetaan esimerkiksi nuhan iskiessä ja tukemaan parantumista muutenkin sairastellessa. Antibioottikuurien aikana ja operaatioiden jälkeen tämä on enemmän kuin hyvä lisä. Tämä antaa energiaa ja sisältää paljon vitamiineja. Yleisesti tämä kelpaa enemmän kuin hyvin piuhapepuille joten voi käyttää myös ihan vaikka terveellisenä palkitsemistapana.

Esimerkkejä omasta käyttötavasta (näin teen minä, sinä voit tehdä miten tunnet parhaaksi):

Itse annan muutama päivä ennen näyttelyä aloittaen kuurin jota jatkan vielä muutaman päivän näyttelyn jälkeenkin. Tämä siksi, että siellä leijuu jos mitäkin pöpösiä ja matkoilla voi saada vetoa. Myös stressiä voi pukata vaikka omani ovat tähän asti olleet kyllä todella rentoja.

Annan myös koko laumalle johon tulee uusi jäsen, kun tämä saapuu. Jälleen toteuttaen viikon mittaisen kuurin. Teen tämän jo aiheutuvan stressin vuoksi, koska onhan se nyt pelottavaa joutua uuteen paikkaan ja uuteen laumaan jossa nunnutetaan mahdollisesti alussa. Kehoitan myös täältä haettaessa vauvoja, että tämä olisi hyvä tehdä. Eihän se mikään pakko ole, mutta itse olen kokenut sen hyväksi.

Tiinenä oleva naaras saa myös oman kuurinsa jonka aloitan hieman ennen laskettua aikaa ja annan vielä muutaman päivän synnytyksen jälkeenkin tuomaan energiaa ja auttamaan palautumisessa. Omassa päässä olen ajatellut tämän olevan hyvä tuki myös imetyksen alussa joka imee voimia.

Nuha on luonnollisesti syy antaa tätä ja annankin samalla koko laumalle enkä vain mahdolliselle yhdelle nuhanenälle. Tueksi toki muutakin kuten valkosipulia ja tarvittaessa höyryhengitystä. Kotikonstein mennään niin pitkälle, kun on järkevää ja eläinlääkärin puoleen luonnollisesti käännytään mikäli tarvetta on.

Annoin tuossa kuurin yhdelle urokselle jolla oli paise. Aloitin antamaan samana päivänä, kun tyhjensin tuon ällötyksen ja jatkoin sen viikon ajan. Oli selvästi viisas teko, koska poika parka sai jonkin ihme nuhan siinä samaan syssyyn ja oli hieman kipuisen oloinen. Meni ohi hetkessä joten siitä päättelin, että oli hyvä valinta tämä kuuri.

Tarkalleen mömmön nimi on Nutriplus gel, täydennysrehu koirille ja kissoille. Tätä on myös pelkästään kissoille olevaa, mutta siinä on sellaisia ainesosia mitä rotta ei tarvitse ja tämä koirille osoitettu siis se mitä suositellaan. On myös isompi tuubi...

Tässä vertailuksi sisältö:

Virbac Nutri-plus gel 120 g (Tämä se koirille ja kissoille)

A-vitamiini 17.635 KY, D3-vitamiini 882 KY, E-vitamiini 106 KY, B1-vitamiini 35,25 KY, B2-vitamiini 3,5 mg, B6-vitamiini 17.6 mg, B12-vitamiini 35,25 mg, Biotiini 35,25 mg, Kalsiumpantotenaatti 35,25 mg, Foolihappo 3,5 mg, Rauta 8,8 mg, Magnesium 7,0 mg, Mangaani 17,65 mg, Energiaa 600 kCal / 100 g

Virbac Nutri-plus cat 70,9 g

Soijaöljy, melassi, kalanmaksaöljy, lihauute, kivennäis- ja vitamiiniseos. Ravitsemuksellinen koostumus:1000 g sisältääA-vit. 176 350 KY/IE, D3 -vit. 8 820 KY/ IE, tauriini/ taurin 1430 mg, E-vit. 1 060 mg, B1-vit. 352,5 mg, B2-vit. 35 mg, B6 -vit. 176 mg, B12 -vit. 353,5 µg, nikotiiniamidi/ nikotinamid 352,5 mg, kalsiumpantotenaatti/ kalsiumpantotenat352,5 mg, foolihappo/ folsyra 35 mg, rauta/ järn 88 mg,jodi/ jod 88 mg, Mangaani/ mangan176,5 mg, Magnesium 70 mg


Sitten näihin muihin mitä täällä rottaset saavat.

Välillä menee jollain tai useammalla syystä taikka toisesta maha sekaisin ja se löysän kakan haju jo saa miettimään millä rauhoittaa vatsa ja nopeasti. No olen keksinyt antaa koirille tarkoitettua maitohappobakteerivalmistetta. Sekoitan sen ruokaan ja koko lauma saa samalla kertaa hoitoa. Vaikutuksen huomaa yleensä nopeasti.

Saatan ripsottaa sekaan samalla myös multidog-jauhetta joka sisältää vitamiineja ja hivenaineita. Tämä on myös helpompi sekoittaa ruokiin kuin nutriplussa, mutta en silti antaisi pelkästään tätä tilanteissa joissa nutrilla pääosa. Tämä on lähinnä sellainen välillä annettava lisä jolla haluan varmistaa esimerkiksi, että täällä kehittyvät mukelot saavat mitä kroppa vaatii ja emo tietenkin myös. Tämä tekee hyvää ihan kaikille nakista eläkeläiseen. Se uppoaa kaikkiin täällä oleviin ruoan seassa joten miksipä en antaisi sitä silloin tällöin.

Korostan tässä välissä, että näillä ei voi eikä pidä korvata kunnon tasapainoista ruokavaliota, nämä ovat vain sitä tukemaan.

Ja niihin testiin tilattuihin tapauksiin. Tällaiset purkit tulivat sitten tänään tänne.

Bio Plus on vähän kuin antaisin biobak-valmistetta ja multidog-valmistetta samaan aikaan, mutta siis yhdessä purkissa helposti kaikki. Miellän tämän yksinkertaisemmaksi tavaksi hoitaa masuvaivoja. En tiedä onko ja toimiiko, mutta kokeillaan. Kyllä aika sitten näyttää.

"DrS BioPlus

DrS BioPlus on jauhemainen probiootti tukemaan ruoansulatusta ja ylläpitämään hyödyllisiä suolistobakteereja. Auttaa lisäämään vastustuskykyä suolistoinfektioita vastaan. Sopii koirille, kissoille, kaneille ja jyrsijöille.
Suositellaan käytettäväksi antibioottikuurin jälkeen suolistoflooran normalisoimiseksi.

Annostus: 5 g (reilu mittalusikallinen) 1 litraan vettä. Vaihtoehtoisesti 5 g / 500 g ruokaa.

Ei sovi käytettäväksi yhtäaikaa Aviclensin kanssa.

Aktiiviset ainesosat: B1-vitamiini (tiamiini), B2-vitamiini (riboflaviini), B6-vitamiini (pyridoksiini), B12-vitamiini, biotiini, koliinibitartraatti,foolihappo, niasiini, pantoteenihappo, seleeni, rauta, kobaltti, mangaani, kupari, magnesium, sinkki, rikki, jodi, elektrolyytit, allisiinitiiviste, glukoosi, pakastekuivatut hyödylliset bakteerit: L. casei casei, E. faecium.
Valmistaja: DrS "

-Teksti lainattu Polly&Pepi-verkkokaupan sivulta

Tiny Animal Essentials on sellainen jonka valitsin mukaan siksi, että haluan katsoa vähän onko se kuten Multidog-jauhe. Niissä on jonkin verran eriävät ainesosat, mutta tämä vaikutti hyvältä. Miellän tämän juurikin sellaiseksi välillä taikka kuureina annettavaksi. Ei tule korvaamaan tämäkään nutriplussaa.

"DrS Tiny Animal Essentials

DrS Tiny Animal Essentials on monivitamiini- ja mineraalivalmiste jyrsijöiden ja kanien hyvän yleiskunnon ylläpitämiseen ja turkin hoitoon. Se on myös hyvä lisäravinne kantaville ja synnyttäneille naaraille. Tiny Animal Essentials sisältää vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja ja yrttejä.

Annostus: Hyppysellinen jokaista hiirtä tai hamsteria kohti päivässä, kaksi hyppysellistä rotille, jne. Parhaan tuloksen saamiseksi Tiny Animal Essentials tulisi lisätä hieman kostutettuun ruokaan.

Aktiiviset ainesosat: Vitamiinit ja vitamiinin kaltaiset yhdisteet: A-vitamiini, B1-vitamiini (tiamiini), B2-vitamiini (riboflaviini), B6-vitamiini (pyridoksiini), B12-vitamiini, C-vitamiini, D3-vitamiini, E-vitamiini, K-vitamiini, biotiini, koliinibitartraatti, foolihappo, niasiini, pantoteenihappo, aminohappo
Mineraalit: seleeni, rauta, koboltti, mangaani, kupari, magnesium, sinkki, rikki, natrium, jodi
Valmistaja: DrS "

-Teksti lainattu Polly&Pepi-verkkokaupan sivulta

Guardian Angel jotenkin vakuutti ensilukemalla. Siinä kun on vähän kaikkea, myös probiootteja joten näkisin tämän todellakin hyvänä. Katsotaan mitä olen mieltä, kun ollaan testattu. Ajattelin näet antaa tätä seuraavalle tänne tulevalle emolle. Olen näet huomannut, että emoilla tahtoo juuri ennen synnytystä vatsa olla mielenkiintoisessa kunnossa ja tila säilyy jonkin aikaa synnytyksen jälkeen. Jospa tämä auttaisi, jää nähtäväksi!

"DrS Guardian Angel

DrS Guardian Angel on todella jyrsijöiden ja kanien suojelusenkeli. Se on suunniteltu tukemaan lemmikin toipumista sen sairastaessa, muutos- ja stressitilanteissa tai jos sen yleiskunto on muusta syystä laskenut.
Guardian Angel sisältää immuunijärjestelmää tukevia ainesosia, probiootteja, vitamiineja, mineraaleja ja pitkävaikutteista energiaa.

Annostus: 3 g (teelusikallinen) 150 ml:aan vettä. Vaihtoehtoisesti ruokaan lisättynä 1 mg lemmikin painogrammaa kohti (esim. 100 g painavalle lemmikille annostus on 100 mg).

Ei sovi käytettäväksi yhtäaikaa Aviclensin kanssa.

Aktiiviset ainesosat: Vitamiinit ja vitamiinin kaltaiset yhdisteet: A-vitamiini, B1-vitamiini (tiamiini), B2-vitamiini (riboflaviini), B6-vitamiini (pyridoksiini), B12-vitamiini, C-vitamiini, D3-vitamiini, E-vitamiini, K-vitamiini, biotiini, koliinibitartraatti, foolihappo, niasiini, pantoteenihappo
Mineraalit: seleeni, rauta, koboltti, mangaani, kupari, magnesium, sinkki, rikki, natrium, jodi, kalium, kalsium   elektrolyytit, allisiinitiiviste, glukoosi, pakastekuivatut hyödylliset bakteerit: L. casei casei, E. faecium.
Allisiini (antibioottinen yhdiste), glukoosin polymeerit, hiivauutteet, L-karnitiini tartraatti,
Pakastekuivattuja hyödyllisiä bakteereja: L. casei casei 40 mil CFU/g, E. faecium 120 mil CFU/g
Allicin concentrate, glucose polymers, yeast extracts, L-carnitine tartrate
Valmistaja: DrS "

-Teksti lainattu Polly&Pepi-verkkokaupan sivulta

En tosiaan osaa enkä voi tässä vaiheessa sanoa mitä olen mieltä noista itselleni uusista tuotteista, mutta katsotaan, kun aika on mennyt eteenpäin.

Meillä syödään monipuolisesti. Annan pääruokana Altromin-pellettiä ja lisänä Vilmie-siemensekoitusta. Lisäksi paljon erilaisia herkkuja. Annan kissoille, koirille, jyrsijöille ja linnuille tarkoitettuja. Tuoreruokaa ei myöskään saa unohtaa.

Vaikka olen tarkka ruoan kanssa haluan silti varmistaa eläinten terveyden puolesta asioita. Hyvinvointi on tärkeä osa elämää. Siksi vitamiineja, siksi hivenaineita ja probiootteja tuomaan suolistoon tukea. Joku voi pitää minua hulluna ja ajatella rahan menoa. No, sitten olen hullu ja tuhlaileva rotta-nainen, mutta ainakin olen varma siitä, että rottaseni saavat varmasti mitä tarvitsevat ja mielummin vähän enemmänkin.

Ei muuta kuin hännät solmuun, viikset rusetille ja kohti uusia seikkailuja!

Ps. Tulossa vertailua Vilmie-siemenseoksen ja Rapunzel-rottamixin välillä kunhan ehditään saamaan tuloksia....

Bella se lähtee miehiin...tinttan tanttan tallallei... ja muutakin höpinää

Voihan jehna!

Oli hetki jona se iski ja se iski lujaa. Halusin oman nokinenäni! Kului aikaa ja sitten se oli siinä, Bella syntyi ja valinta tapahtui. Zaya´s:n kikkuraviiksinen tyttö halusi ihan selvästi muuttaa tänne ja "muutama" kuva ja viesti Saijan kanssa saattoi tämän toiveen loppuun. Hyvä niin!

Bellan tullessa tänne, olin hyvin tietoinen siitä miten tulee eteen hetki jona pitää malttaa olla erossa muutama viikko, mutta miten ihmeessä se hetki on jo tällä viikolla? Mihin aika on juossut?

Sijoituskodin hommia on siis pitää parasta huolta omasta lemmikistään ja varmistaa oikeanlainen ravinto ja hyvät olosuhteet, että eläin kasvaa hyvin ja hänestä tulee kelpo kansalainen lemmikkimaailmassa. Kun aika koittaa, pitää osata päästä irti ja laskea naaras maailmalle miehiin ja/tai antaa kotosalla tapahtua rakkaudentöitä. Itsellä kokemusta näistä molemmista. Ei ole mikään pakko ottaa kontolleen synnytystä ja poikasaikaa, mutta voi miten se onkaan kivaa. Kaikki on neuvoteltavissa kasvattajan kanssa joten kannattaa olla avoin eri vaihtoehdoille.

Aina tosin ei kaikki mene kuin Strömsössä joten ei kannata nostaa nenälle vaaleanpunaisia laseja ja katsoa niiden läpi maailmaa. Voi olla ettei naaras tule millään kantavaksi. Voi olla, että uros on pöffäyttelijä eikä hoida hommiaan. Voi olla kemioissa ongelmia ja pariskunnan mielestä toisen viikset vain ovat vääränlaiset ja saa painua kuttuun. Synnytyksessä voi ilmetä ongelmia ja poikasaikana voi tapahtua mitä vain. Kaikkeen pitää varautua ja silti voi tulla yllätyksiä. Uskokaa pois, kokemusta on jo vaikka tätä "uuden aallon ja uusien tuulien" rottailua ei ole takana vasta kuin kohta pari vuotta. Ei voi laskea yli 10 vuoden takaista rottailua mitenkään tähän mukaan, koska se oli ihan toisenlaista vaikka silloinkin sijoituskotina toimin. Siitä kokemuksesta en halua enkä aio puhua...en edes ajatella!

Ei kuitenkaan kannata pelätä!

Kasvattajan tuki on olemassa ja itsellä on vain hyviä kokemuksia tämän osalta. Kiitos siis Janina, että olet opettanut, neuvonut ja antanut vastuuta!

Itse haluan korostaa, että kasvattajan kuunteleminen on hyvin tärkeää. Vaikka tietäisit mitä ja osaisit mitä voit silti oppia uutta ja opitkin. Tämä matka on mielenkiintoinen, kun asennoituu oikein ja ottaa vastaan neuvot ja vinkit. Parasta omalla polullani on kuitenkin se, että olen saanut paljon tukea, mutta ennen kaikkea olen löytänyt ihmisen jonka ystävyys merkitsee todella paljon. En olisi silloin Inkun ja Helmen löytäessäni voinut kuvitella, että löydän myös ystävän. Kiitos - arvostan!

Itse olen kokenut pelottavan synnytyksen. Vierellä ja puhelimen päässä oli väsynyt, mutta osaava kasvattaja joka jaksoi ohjata, opastaa ja zempata. Sain kädestä pitäen oppia ja yhdessä varauduttiin myös pahimpaan. Tilanne päättyi kuitenkin lopulta niin hyvin kuin oli mahdollista ja lopputulos oli elossa oleva emo ja 3 poikasta. Näistä yksi on uroslaumani ensimmäisten yksilöiden edustaja Frank. Oma ihmepoikani. Frankin kaveriksi tuli Sulo, joka syntyi vain muutaman tunnin erolla toisesta emosta Mineasta, jonka synnytys meni kuin unelma verrattuna Helmen tapaukseen. Nämä olivat ensimmäiset kokemani ja mieleen jäivät. Ei jäänyt mitään pelkoa, ei kammoa. 


Frank ja Sulo ovat siis ensimmäiset urokseni ja nyt laumassa on 6 ihanaa löllykkää. Pojista moni on jo isukkikin. Tätä laumaa en enää kasvata, koska maksimi ollaan saavutettu. Tämä maksimi on siis itseni päättämä luku ja lauma on toimiva näin. Luonnollisen karsiuman iskiessä voin ajatella uusia. Aion kuitenkin odottaa hetkeen jona voin ottaa sitten 2 poikaa kerralla, että papat saavat olla rauhassa eikä ole yksinäistä junnua jos vanhukset eivät vain jaksa painia. Mietin välillä ehkä turhankin tarkkaan kaikkea, mutta se olen minä ja minun tapani toimia.


Naaraslaumoja täällä on 2. Toisessa on 3 upeaa murupullaa, alkavat olemaan jo hyvän ikäisiä, aitoja naisia. Toisen lauman jäseniä on 6. Tässä laumassa on pari mummoa ja sitten junnuja joista nyt Bella on sitten vanhin ja toivottavasti pian äiti hänkin. Tähän laumaan tuli juuri 2 omien ukkojen jälkeläistä, Agnes ja Nahkis. Agnes on Toivon tytär ja Nahkis Allun. Nahkiksen Iso-Mummi asuu myös samassa häkissä. Inkku on siis toinen näistä mummeleista. Inkun tytär Lucy on siirtynyt aikaa sitten sateenkaarisillalle katselemaan miten jälkeläiset pärjäävät.

Vasemmalla Allu, oikealla Toivo.

ADHD-Agnes

Nahkis

Inkkuhan se siinä kurkkii

On kyllä totuttelua tuohon Nahkiksen karvamaailmaan. Se näemmä vaihtuu ihan omissa sykleissään. Eilen esimerkiksi katsoin, että "ei hitto miten joku nyhtänyt karvoja" ja sitten huomasin, että kas eipä olekaan vaan tiputtelee ihan meikäläisenkin paidalle niitä joten siitä vaan onkin kyse. Olen kyllä tottunut karvoja näkemään ja nielemään, mutta tällä tahdilla ja teholla ei ole ennen ketään hoidellut uusintaa ulkonäköönsä. Kunnon Aito nainen siis tulossa!

Nahkis on mielenkiintoinen tapaus.
Ensimmäinen t-rex täällä ja jo nyt saan nauruja tämän ruttunahan kanssa.
Viikset ovat kuin kaksi ruusukaalia :D

Lisää viiksiä, mä vaan niin rakastan noita....

Ja takaisin Bellaan. Täytyy myöntää, että vähän jännittää miten kaikki lopulta menee taas kerran. On jopa vähän jännempää, kun ei itse seuraa asian kulkua tässä sivussa vaan naikkonen on maailmalla. Odotan tietoa tiineydestä. Odotan, että tulee takaisin kotiin ja toivottavasti siis kantavana. Toivon, että kaikki menee hyvin ja saadaan kuulla sitä ihanaa viserrystä, kun nakit tappelevat maitobaarin parhaista paikoista. Eniten jännittää se, että nyt on eri kasvattaja kaiken takana kuin ennen. Meillä on Janinan kanssa niin tuttu ja turvallinen kuvio, nyt tulee jotain uutta Saijan kanssa ja jännittää...

Laskeskelen myös voisinkohan mahdollisesti napata tänne Bellan jälkeläisen, mutta tiedättekös, luulen ettei se ole nyt mahdollista. Ennen Bellaseni irtautumista poikasista on tänne toivon mukaan tulossa eräs jännä tapaus ja se tekee laumasta 7-päisen, joka itse ajateltu maksimi vaikka tiedän mammojen jossain vaiheessa tekevän tilaa. Toivon kyllä kovasti, että se ei tapahdu vielä pitkään aikaan. Siitä en nyt kerro enempää, mutta tiedän tässä vain, että tuloillaan on... ja niin odotettu!

Ja kun aika koittaa, huomaatte sen...

Ei muuta kuin kivaa päivää taasen ja Kiitos, että olet lukenut tämän kirjoituksen!

Arvostan jokaista lukijaani!

Ps.

On muuten hauskaa kuvata liikkuvia kohteita kännykällä.

Pakko jakaa tämä Agnesin kuva.

Neiti näyttää kyllä enemmän hamsterilta kuin rotalta...

Älä ota kesärottaa! - "Vain rotta"?!

Olen vähän pöyristynyt kuvani saamasta palautteesta. "Miksi ei?", "Nyt en oikein tajua tätä..." jne.

Niin, jos joku iskee nettiin kuvan "Älä ota kesäkissaa!" alkaa suoraan keskustelu asiasta. Sitä ei ihmetellä, sitä päivitellään ja suoraan sanottuna jopa ***sustellaan asialla. Nyt, kun kuvassa on rotta, ei tajuta koko pointtia. Äsh! Ihan ärsyttää...

"Vain rotta...", no ei todellakaan!

Tämä "vain rotta" on viiksien kärjestä hännänpäähän täyttä elämää. Tämän "vain rotan" sisällä sykkii sydän ja tämä "vain rotta" tuntee kuten mekin. Tämä "vain rotta" välittää, rakastaa, suree, kiukkuaa. Tämä "vain rotta" tuntee kipua ja tuskaa kuten mekin. Tämä "vain rotta" kiintyy ihmisiin ja laumatovereihinsa ja jopa muihin eläinkunnan edustajiin. Miten sitten tämä "vain rotta" eroaa muista lemmikeistä joiden rääkkääminen ja hylkääminen saa ihmiset näkemään punaista?

Joo häntä on erilainen - sekö on syy?

Minä niin odotan saavani tähän vastauksen joltain. Mieluiten pitkän ja tyhjentävän, koska tämä "vain rotta" täällä kotona (täällä tosin on useampi "vain rotta"-lauma) ei aiheuta tuhoja maailmalla, ei levitä sairauksia eikä aja ihmisiä konkurssiin, ei myöskään tuhoa mielenterveyttä - luulisin... (Äitini tosin on eri mieltä, kun puhun liikaa rotista hänelle.)
Itseäni rauhoittaa, kun saan silittää ja rapsuttaa. "Vain rotan" raksutus saa sydämen sykkyrälle ja viimeisetkin vihan tunteet katoamaan jos on huono päivä. Tämä "vain rotta" saa lapset nauramaan ja iloitsemaan joten ei, en aio edelleenkään tajuta mitä pahaa ja väärää nämä ovat tehneet, että heidät voitaisiin noin vain sysätä pois lemmikki-tittelin alta.

Nyt, katsokaapa ihmiset hetki tätä kuvaa ja kertokaa, JOKO tämän kuvan merkitys aukesi?

Niin ne linnut taas lentävät pesästä

Niin haikeaa...

Tähän ei vaan totu. Joka kerta sitä odottaa, että naaraan masu alkaa palloutumaan. Sitten odottaa poikasten kasvua, sitä on niin ihana seurata. Sitä laskee, että on pitkä aika, kun talossa on vilinää (ja on juurikin sitä sekä ääntä) ja jossain kohtaa tuntuu kädetkin loppuvan kesken, ruoasta puhumattakaan. Sitten yhtäkkiä kaikki hiljenee. Se tapahtuu niin äkkiä. Sitä ei vaan osaa varautua.

On todella haikeaa luopua vauvoista, mutta enhän millään voi kaikkia pitää enkä edes joka poikueesta valita lisäsakkia tai hukun vielä rottiin. Jos ette usko tätä todeksi, voitte kysyä meidän kasvimammalta miten nopeasti nämä tilanteet muuttuvat....hmm vai pitäisikö sanoa, että paisuvat?

Rottamuksut ja käsittely

Jokainen on oma yksilönsä. Jokaisella on omanlaisensa luonteensa ja hauskat piirteensä. On kiva voida kertoa jotain pientä jokaisesta pienestä ja pystynkin siihen, koska tällä määrällä on oikeasti mahdollista tarkkailla kaikkia, antaa huomiota kaikille ja löytää jokaisen hassut puolet. On myös ihanaa huomata miten paljon käsittely vaikuttaa. Meiltä lähtevät ovatkin pilalle lellittyjä, pussailtuja ja hemmoteltuja tapauksia. Näin on monen muunkin rottalan kohdalla. Siksi kannattaakin panostaa kasvattajiin joille tämä asia on lähellä sydäntä ihan toisella tavalla kuin monilla eläinkaupoilla (näissäkin varmasti poikkeuksia jotka vahvistavat sääntöpuolta).

Täällä meillä käsittelyä toteuttavat itseni lisäksi 3 lasta ja päälle kaikki ystävät ja tutut jotka sattuvat kylään eivätkä pelkää rottia. Isken mielelläni jokaiselle sylittelyyn yhden tai useamman jolloin itse rottakin tottuu erilaisiin ääniin, otteisiin ja tuoksuihin. On hyvin tärkeää, että eläinlapset opetetaan tavoille heti pienestä jolloin näistä kasvaa rohkeita ja ihmisrakkaita tapauksia ja voidaan puhua todellakin kesyrotista.

Meistä vielä sen verran, että lapseni ovat syntyneet vuosina 2002, 2007 ja 2011. Vanhin on rauhallinen tyttö ja kaksi muuta ovat poikia jotka osaavat äänen käytön enemmän kuin hyvin. Täällä siis riittää käsiä ja ääntä. Käsittelemme päivittäin ja yleensä vielä useamman kerran päivässä täällä olevia lapsukaisia ja tietysti siis myös omia rottia. Meille on sydämenasia, että jokainen eläin saa huomiota ja rakkautta, koska lyhyen elämän pitää olla täysipainoista ja pitää muistaa, että eläin ei tiedä huonommasta eikä paremmasta vaan hän elää juuri tässä hetkessä.

Uusi koti

Jokainen uuden kodin kohtaaminen vähän jännittää. Mietin onko odotettavissa mitä. Osaanko kertoa tarvittavat asiat ja sujuuko kaikki lopulta. Kysyn jokaiselta kodilta onko rottailu tuttua puuhaa ja sitten kerron perusjuttuja ja käyn läpi ruokintaa ja hoitoa sekä käsittelyä. Kaikki sen mukaan miltä tuntuu ja varsinkin jos esitetään kysymyksiä. On kiva tietää minkälaiseen häkkiin tulevat, onko laumaan iskeminen edessä, mitä ruokaa ajattelivat antaa jne.

Tänään on ollut hyvä esimerkkipäivä siitä, että saa kertoa asioista niin, että kuunnellaan ja onnistuin vieläpä lisäämään tietoutta vaikka ihan mahtavasti olikin ammennettu tietoa jo valmiiksi. Näin siis kuuluukin tehdä, koska eläintä ei saa ottaa vain siksi, että "onpa söpö". Me harrastajat olemme juurikin sitä varten, että meiltä saa lisää tietoa ihan kysymällä joten rohkeasti aina ääntä ilmoille vaan! Osaamme kyllä kertoa hyvät ja huonot puolet jos niitä kaivataan. Itse tosin en koe rotissa mitään huonoa, en edes mahdollista tuhovimmaa niihin luettele, koska #jyrsijä.

On ihana tavata nämä uuden kodin ihmiset henkilökohtaisesti jolloin näkee minne pienet ovat menossa ja ainakin itsellä helpottaa, kun näen sen rakkauden ja innostuksen määrän uuden omistajan silmissä. Samoin näkee miten käsittelevät sillä hetkellä ja on mahdollista antaa vielä vinkkejä tulevia päiviä varten. Toisinaan nämä lähtevät kuitenkin kyytiläisinä jolloin sitä jää vain odottavalle kannalle ja toivoo parasta. En kuitenkaan usko, että kukaan ehdon tahdoin antaisi eteenpäin eläintä jos pelkäisi oikeasti tämän joutuvan huonojen olosuhteiden keskelle.

Tänään on siis haettu useampi piuhapylly. Oli aamulla haikeaa leikata kynsiä ja supista, että "uudessa kodissa ollaan sitten kunnolla, jookos?" Tuntui taas kerran, että nämä pienet jotenkin aavistava mitä tapahtuu. Jokainen rauhoittui yksitellen syliin ja katsoi niin syvälle silmiin, että tuntui sielussa asti.

Ihan turha vuosia harrastaneiden sanoa, että tähän kaikkeen turtuu ja tottuu, koska on todella vaikea kuvitella itseni kohdalla tämän tapahtuvan. No, katsotaan mitä sanon vuoden päästä vaikka.

Jotain vielä

Toisinaan sitä kohtaa ihmisiä jotka jäävät todella mieleen syystä taikka toisesta. Mieleeni painui kyllä tämän päivän osalta eräs lapsukainen joka oli aivan valmis jäämään tänne. Tämä hurmuri vei kyllä tämän rotta-mamman sydämen. Olen varma, että tässä kodissa ei rakkautta säästellä. Tuntui hyvältä lähettää maailmalle valmis rakkauspakkaus...

Vähän jään odottamaan, että kuulisin heistä vielä ja olikin pieni ajatus, että voisin opettaa trimmausta sun muuta. No, katsellaan!




Sanon aina jokaiselle uudelle kodille myös, että kuulumisia saisi laittaa. Haluankin nyt kiitän kaikkia jotka ovat tavalla taikka toisella näin tehneet ja edelleen toivon kuulevani meidän jälkeläisten elämästä.

Terveisiä voi siis laittaa facebookkiin (kaikki kuvat ja tekstit ovat tervetulleita niin seinällä kuin yksityisviestinä) tai tänne kommenttina.

Rapsutukset piuhapepuille!