Bella se lähtee miehiin...tinttan tanttan tallallei... ja muutakin höpinää

Voihan jehna!

Oli hetki jona se iski ja se iski lujaa. Halusin oman nokinenäni! Kului aikaa ja sitten se oli siinä, Bella syntyi ja valinta tapahtui. Zaya´s:n kikkuraviiksinen tyttö halusi ihan selvästi muuttaa tänne ja "muutama" kuva ja viesti Saijan kanssa saattoi tämän toiveen loppuun. Hyvä niin!

Bellan tullessa tänne, olin hyvin tietoinen siitä miten tulee eteen hetki jona pitää malttaa olla erossa muutama viikko, mutta miten ihmeessä se hetki on jo tällä viikolla? Mihin aika on juossut?

Sijoituskodin hommia on siis pitää parasta huolta omasta lemmikistään ja varmistaa oikeanlainen ravinto ja hyvät olosuhteet, että eläin kasvaa hyvin ja hänestä tulee kelpo kansalainen lemmikkimaailmassa. Kun aika koittaa, pitää osata päästä irti ja laskea naaras maailmalle miehiin ja/tai antaa kotosalla tapahtua rakkaudentöitä. Itsellä kokemusta näistä molemmista. Ei ole mikään pakko ottaa kontolleen synnytystä ja poikasaikaa, mutta voi miten se onkaan kivaa. Kaikki on neuvoteltavissa kasvattajan kanssa joten kannattaa olla avoin eri vaihtoehdoille.

Aina tosin ei kaikki mene kuin Strömsössä joten ei kannata nostaa nenälle vaaleanpunaisia laseja ja katsoa niiden läpi maailmaa. Voi olla ettei naaras tule millään kantavaksi. Voi olla, että uros on pöffäyttelijä eikä hoida hommiaan. Voi olla kemioissa ongelmia ja pariskunnan mielestä toisen viikset vain ovat vääränlaiset ja saa painua kuttuun. Synnytyksessä voi ilmetä ongelmia ja poikasaikana voi tapahtua mitä vain. Kaikkeen pitää varautua ja silti voi tulla yllätyksiä. Uskokaa pois, kokemusta on jo vaikka tätä "uuden aallon ja uusien tuulien" rottailua ei ole takana vasta kuin kohta pari vuotta. Ei voi laskea yli 10 vuoden takaista rottailua mitenkään tähän mukaan, koska se oli ihan toisenlaista vaikka silloinkin sijoituskotina toimin. Siitä kokemuksesta en halua enkä aio puhua...en edes ajatella!

Ei kuitenkaan kannata pelätä!

Kasvattajan tuki on olemassa ja itsellä on vain hyviä kokemuksia tämän osalta. Kiitos siis Janina, että olet opettanut, neuvonut ja antanut vastuuta!

Itse haluan korostaa, että kasvattajan kuunteleminen on hyvin tärkeää. Vaikka tietäisit mitä ja osaisit mitä voit silti oppia uutta ja opitkin. Tämä matka on mielenkiintoinen, kun asennoituu oikein ja ottaa vastaan neuvot ja vinkit. Parasta omalla polullani on kuitenkin se, että olen saanut paljon tukea, mutta ennen kaikkea olen löytänyt ihmisen jonka ystävyys merkitsee todella paljon. En olisi silloin Inkun ja Helmen löytäessäni voinut kuvitella, että löydän myös ystävän. Kiitos - arvostan!

Itse olen kokenut pelottavan synnytyksen. Vierellä ja puhelimen päässä oli väsynyt, mutta osaava kasvattaja joka jaksoi ohjata, opastaa ja zempata. Sain kädestä pitäen oppia ja yhdessä varauduttiin myös pahimpaan. Tilanne päättyi kuitenkin lopulta niin hyvin kuin oli mahdollista ja lopputulos oli elossa oleva emo ja 3 poikasta. Näistä yksi on uroslaumani ensimmäisten yksilöiden edustaja Frank. Oma ihmepoikani. Frankin kaveriksi tuli Sulo, joka syntyi vain muutaman tunnin erolla toisesta emosta Mineasta, jonka synnytys meni kuin unelma verrattuna Helmen tapaukseen. Nämä olivat ensimmäiset kokemani ja mieleen jäivät. Ei jäänyt mitään pelkoa, ei kammoa. 


Frank ja Sulo ovat siis ensimmäiset urokseni ja nyt laumassa on 6 ihanaa löllykkää. Pojista moni on jo isukkikin. Tätä laumaa en enää kasvata, koska maksimi ollaan saavutettu. Tämä maksimi on siis itseni päättämä luku ja lauma on toimiva näin. Luonnollisen karsiuman iskiessä voin ajatella uusia. Aion kuitenkin odottaa hetkeen jona voin ottaa sitten 2 poikaa kerralla, että papat saavat olla rauhassa eikä ole yksinäistä junnua jos vanhukset eivät vain jaksa painia. Mietin välillä ehkä turhankin tarkkaan kaikkea, mutta se olen minä ja minun tapani toimia.


Naaraslaumoja täällä on 2. Toisessa on 3 upeaa murupullaa, alkavat olemaan jo hyvän ikäisiä, aitoja naisia. Toisen lauman jäseniä on 6. Tässä laumassa on pari mummoa ja sitten junnuja joista nyt Bella on sitten vanhin ja toivottavasti pian äiti hänkin. Tähän laumaan tuli juuri 2 omien ukkojen jälkeläistä, Agnes ja Nahkis. Agnes on Toivon tytär ja Nahkis Allun. Nahkiksen Iso-Mummi asuu myös samassa häkissä. Inkku on siis toinen näistä mummeleista. Inkun tytär Lucy on siirtynyt aikaa sitten sateenkaarisillalle katselemaan miten jälkeläiset pärjäävät.

Vasemmalla Allu, oikealla Toivo.

ADHD-Agnes

Nahkis

Inkkuhan se siinä kurkkii

On kyllä totuttelua tuohon Nahkiksen karvamaailmaan. Se näemmä vaihtuu ihan omissa sykleissään. Eilen esimerkiksi katsoin, että "ei hitto miten joku nyhtänyt karvoja" ja sitten huomasin, että kas eipä olekaan vaan tiputtelee ihan meikäläisenkin paidalle niitä joten siitä vaan onkin kyse. Olen kyllä tottunut karvoja näkemään ja nielemään, mutta tällä tahdilla ja teholla ei ole ennen ketään hoidellut uusintaa ulkonäköönsä. Kunnon Aito nainen siis tulossa!

Nahkis on mielenkiintoinen tapaus.
Ensimmäinen t-rex täällä ja jo nyt saan nauruja tämän ruttunahan kanssa.
Viikset ovat kuin kaksi ruusukaalia :D

Lisää viiksiä, mä vaan niin rakastan noita....

Ja takaisin Bellaan. Täytyy myöntää, että vähän jännittää miten kaikki lopulta menee taas kerran. On jopa vähän jännempää, kun ei itse seuraa asian kulkua tässä sivussa vaan naikkonen on maailmalla. Odotan tietoa tiineydestä. Odotan, että tulee takaisin kotiin ja toivottavasti siis kantavana. Toivon, että kaikki menee hyvin ja saadaan kuulla sitä ihanaa viserrystä, kun nakit tappelevat maitobaarin parhaista paikoista. Eniten jännittää se, että nyt on eri kasvattaja kaiken takana kuin ennen. Meillä on Janinan kanssa niin tuttu ja turvallinen kuvio, nyt tulee jotain uutta Saijan kanssa ja jännittää...

Laskeskelen myös voisinkohan mahdollisesti napata tänne Bellan jälkeläisen, mutta tiedättekös, luulen ettei se ole nyt mahdollista. Ennen Bellaseni irtautumista poikasista on tänne toivon mukaan tulossa eräs jännä tapaus ja se tekee laumasta 7-päisen, joka itse ajateltu maksimi vaikka tiedän mammojen jossain vaiheessa tekevän tilaa. Toivon kyllä kovasti, että se ei tapahdu vielä pitkään aikaan. Siitä en nyt kerro enempää, mutta tiedän tässä vain, että tuloillaan on... ja niin odotettu!

Ja kun aika koittaa, huomaatte sen...

Ei muuta kuin kivaa päivää taasen ja Kiitos, että olet lukenut tämän kirjoituksen!

Arvostan jokaista lukijaani!

Ps.

On muuten hauskaa kuvata liikkuvia kohteita kännykällä.

Pakko jakaa tämä Agnesin kuva.

Neiti näyttää kyllä enemmän hamsterilta kuin rotalta...