Niin ne linnut taas lentävät pesästä

Niin haikeaa...

Tähän ei vaan totu. Joka kerta sitä odottaa, että naaraan masu alkaa palloutumaan. Sitten odottaa poikasten kasvua, sitä on niin ihana seurata. Sitä laskee, että on pitkä aika, kun talossa on vilinää (ja on juurikin sitä sekä ääntä) ja jossain kohtaa tuntuu kädetkin loppuvan kesken, ruoasta puhumattakaan. Sitten yhtäkkiä kaikki hiljenee. Se tapahtuu niin äkkiä. Sitä ei vaan osaa varautua.

On todella haikeaa luopua vauvoista, mutta enhän millään voi kaikkia pitää enkä edes joka poikueesta valita lisäsakkia tai hukun vielä rottiin. Jos ette usko tätä todeksi, voitte kysyä meidän kasvimammalta miten nopeasti nämä tilanteet muuttuvat....hmm vai pitäisikö sanoa, että paisuvat?

Rottamuksut ja käsittely

Jokainen on oma yksilönsä. Jokaisella on omanlaisensa luonteensa ja hauskat piirteensä. On kiva voida kertoa jotain pientä jokaisesta pienestä ja pystynkin siihen, koska tällä määrällä on oikeasti mahdollista tarkkailla kaikkia, antaa huomiota kaikille ja löytää jokaisen hassut puolet. On myös ihanaa huomata miten paljon käsittely vaikuttaa. Meiltä lähtevät ovatkin pilalle lellittyjä, pussailtuja ja hemmoteltuja tapauksia. Näin on monen muunkin rottalan kohdalla. Siksi kannattaakin panostaa kasvattajiin joille tämä asia on lähellä sydäntä ihan toisella tavalla kuin monilla eläinkaupoilla (näissäkin varmasti poikkeuksia jotka vahvistavat sääntöpuolta).

Täällä meillä käsittelyä toteuttavat itseni lisäksi 3 lasta ja päälle kaikki ystävät ja tutut jotka sattuvat kylään eivätkä pelkää rottia. Isken mielelläni jokaiselle sylittelyyn yhden tai useamman jolloin itse rottakin tottuu erilaisiin ääniin, otteisiin ja tuoksuihin. On hyvin tärkeää, että eläinlapset opetetaan tavoille heti pienestä jolloin näistä kasvaa rohkeita ja ihmisrakkaita tapauksia ja voidaan puhua todellakin kesyrotista.

Meistä vielä sen verran, että lapseni ovat syntyneet vuosina 2002, 2007 ja 2011. Vanhin on rauhallinen tyttö ja kaksi muuta ovat poikia jotka osaavat äänen käytön enemmän kuin hyvin. Täällä siis riittää käsiä ja ääntä. Käsittelemme päivittäin ja yleensä vielä useamman kerran päivässä täällä olevia lapsukaisia ja tietysti siis myös omia rottia. Meille on sydämenasia, että jokainen eläin saa huomiota ja rakkautta, koska lyhyen elämän pitää olla täysipainoista ja pitää muistaa, että eläin ei tiedä huonommasta eikä paremmasta vaan hän elää juuri tässä hetkessä.

Uusi koti

Jokainen uuden kodin kohtaaminen vähän jännittää. Mietin onko odotettavissa mitä. Osaanko kertoa tarvittavat asiat ja sujuuko kaikki lopulta. Kysyn jokaiselta kodilta onko rottailu tuttua puuhaa ja sitten kerron perusjuttuja ja käyn läpi ruokintaa ja hoitoa sekä käsittelyä. Kaikki sen mukaan miltä tuntuu ja varsinkin jos esitetään kysymyksiä. On kiva tietää minkälaiseen häkkiin tulevat, onko laumaan iskeminen edessä, mitä ruokaa ajattelivat antaa jne.

Tänään on ollut hyvä esimerkkipäivä siitä, että saa kertoa asioista niin, että kuunnellaan ja onnistuin vieläpä lisäämään tietoutta vaikka ihan mahtavasti olikin ammennettu tietoa jo valmiiksi. Näin siis kuuluukin tehdä, koska eläintä ei saa ottaa vain siksi, että "onpa söpö". Me harrastajat olemme juurikin sitä varten, että meiltä saa lisää tietoa ihan kysymällä joten rohkeasti aina ääntä ilmoille vaan! Osaamme kyllä kertoa hyvät ja huonot puolet jos niitä kaivataan. Itse tosin en koe rotissa mitään huonoa, en edes mahdollista tuhovimmaa niihin luettele, koska #jyrsijä.

On ihana tavata nämä uuden kodin ihmiset henkilökohtaisesti jolloin näkee minne pienet ovat menossa ja ainakin itsellä helpottaa, kun näen sen rakkauden ja innostuksen määrän uuden omistajan silmissä. Samoin näkee miten käsittelevät sillä hetkellä ja on mahdollista antaa vielä vinkkejä tulevia päiviä varten. Toisinaan nämä lähtevät kuitenkin kyytiläisinä jolloin sitä jää vain odottavalle kannalle ja toivoo parasta. En kuitenkaan usko, että kukaan ehdon tahdoin antaisi eteenpäin eläintä jos pelkäisi oikeasti tämän joutuvan huonojen olosuhteiden keskelle.

Tänään on siis haettu useampi piuhapylly. Oli aamulla haikeaa leikata kynsiä ja supista, että "uudessa kodissa ollaan sitten kunnolla, jookos?" Tuntui taas kerran, että nämä pienet jotenkin aavistava mitä tapahtuu. Jokainen rauhoittui yksitellen syliin ja katsoi niin syvälle silmiin, että tuntui sielussa asti.

Ihan turha vuosia harrastaneiden sanoa, että tähän kaikkeen turtuu ja tottuu, koska on todella vaikea kuvitella itseni kohdalla tämän tapahtuvan. No, katsotaan mitä sanon vuoden päästä vaikka.

Jotain vielä

Toisinaan sitä kohtaa ihmisiä jotka jäävät todella mieleen syystä taikka toisesta. Mieleeni painui kyllä tämän päivän osalta eräs lapsukainen joka oli aivan valmis jäämään tänne. Tämä hurmuri vei kyllä tämän rotta-mamman sydämen. Olen varma, että tässä kodissa ei rakkautta säästellä. Tuntui hyvältä lähettää maailmalle valmis rakkauspakkaus...

Vähän jään odottamaan, että kuulisin heistä vielä ja olikin pieni ajatus, että voisin opettaa trimmausta sun muuta. No, katsellaan!




Sanon aina jokaiselle uudelle kodille myös, että kuulumisia saisi laittaa. Haluankin nyt kiitän kaikkia jotka ovat tavalla taikka toisella näin tehneet ja edelleen toivon kuulevani meidän jälkeläisten elämästä.

Terveisiä voi siis laittaa facebookkiin (kaikki kuvat ja tekstit ovat tervetulleita niin seinällä kuin yksityisviestinä) tai tänne kommenttina.

Rapsutukset piuhapepuille!