Leivotaan rottakeksejä

Meillä on kaksi laumaa herkkupeppuja rottalassa (+ 2 hamsua ja 2 hiirua taloudessa näiden lisäksi). Rakastan hemmotella lemmikkejäni. Kaikki ovat aikamoisia keksihirmuja ja tottuneet saamaan "iltakeksinsä" ja palkinnon esim. pesupäivänä.

Tänään totesin, että on näemmä taas keksit vähissä. En viitsi tilailla ja löytyy lintusiemenseosta joten teenpä itse. Jaan teille tämän simppelin ohjeen jos vaikka joku muukin innostuu tekemään.

Miuskin pika(jyrskä)keksit

Tarvitset

• 1 kananmuna
• kookosöljyä (muukin öljy käy ja vaikka ihan voisula)
• linnunsiemenseosta (Itselläni on tätä)
• neljän viljan hiutaleita (muutkin puurohiutaleet käyvät)
• maissihiutaleita
• vehnäjauhoa
• vettä

Tee näin

Uuni kuumenemaan 175 asteeseen

1. Riko kananmuna kulhoon.
2. Lisää 2rkl kookosöljyä ja sekoita haarukalla sekaisin.
3. Lisää 2dl linnunsiemenseosta ja sekoita hyvin.
4. Lisää 2dl vehnäjauhoa.
5. Lisää 0,5-1dl maissihiutaleita ja sekoita tasaiseksi "muruseokseksi".
   
6. Lisää n.1dl vettä ja sekoita tasaiseksi niin, että syntyy kevyt sitko.
7. Lisää vehnäjauhoa jos tuntuu liian löysältä, tarkoitus on, että on suht kiinteä "köntsä".
   
8. Kaada "köntsä" leivinpaperin päälle pellille.
   
9. Levitä ohueksi levyksi esim. haarukan avulla.
   
10. Tee taikinapyörällä/pizzaleikkurilla levyyn "ruudukko" sen mukaan minkä kokoisia keksejä haluat. Ruudukko ei näy kunnolla sen tehtyäsi välttämättä, mutta rajat ovat syntyneet silti. Vinkki: Jos jää kiinni taikinaan, sivele terää öljyllä kevyesti.
    
11. Tuuppase uuniin paistumaan ja anna olla ensin puoli tuntia ja tarkista ettei ole päässyt liikaa tummumaan, sammuta uuni ja jätä sinne vielä vartiksi. (Katso välillä, että ei ole palanut sinne, uuneissa kun on eroja...)
    
12. Ota pois uunista ja siirrä leivinpaperin kanssa leikkuulaudalle. Paloittele veitsen avulla tai käsin (anna jäähtyä ensin tai käytä esim. patakintaita....) taitellen levy. Valmiit rajat helpottavat työtä teit kummalla tavalla tahansa.
13. Nostele lautaselle ja jätä jäähtymään ja "loppukuivumaan". Ovat samana päivänä nautittavassa kunnossa ainakin itsellä. Uunista tullessa jo rsuht apsakoita.

Huom: Voit skipata toki tuon ruudutusvaiheen, mutta leikkuu ja taittelu on hankalampaa tasaisesta rapsakasta levystä.

Ja nyt hemmottelemaan rottasia!

Esittelyssä: Adele

Adele
Ratazana's Bhubaneshwar 26.3.2016 (sk pearl)

Adele on tullut tänne "vähän vahingossa". En sillä hetkellä ajatellut ottavani yhtään rottasta lisää. Sain yhden poikueen hoitooni (kurkkaa ihmeessä tämä 12.4.2016 kuvattu viedo) kasvimamman reissun ajaksi ja luonnollisesti jäivät samalla luovutusikään asti, koska mitä järkeä on stressata eläimiä useamman siirron kanssa. Meille kun on hyvin tärkeää antaa tasapainoinen elämä alusta asti. Täällä nämä ihanukset myös saivat hieman enemmän lääppimistä osakseen, koska täällä on useampi erilainen käsipari kuin kasvimamman kodissa. Nämäkin minit saivat tottua monipuoliseen äänimaailmaan täällä meidän luona, kun voin sanoa, että lapsista (ja itsestänikin) sitä lähti ja lähtee!

Jotenkin sitten rakastuin tähän poikueeseen ihan kunnolla ja kysyinkin aika nopeasti kasvimammalta, että olisiko ihan kamalaa jos yhteen vähän enemmän kiintyisin ja hän jäisi tänne. No ei ollut ja miten ollakaan, se johon olin alunperinkin ihastunut oli juuri hän jonka kasvimamma mielellään sitten sijoittaisi. Kohtalo....niin se kohtalo toi Adelen meidän elämään.

Meillä on hauska alku itse asiassa. Tämä nappula otti ja karkasi täällä. Metsästin reilu puoli tuntia valkoista pientä ja hemputin lipevää palloa. Pallo muistutti liikkeiltään pingispalloa ja sinkoili jos minnekin yrittäessäni tarttua siihen. Tämä pomppiva pallo päätti lopulta (onneksi) linnoittautua keittiön astia/romukaapin alle. Voitte vain kuvitella sitä "aargh"-ääntelyn määrää, kun tajusin etten voi kuin siirtää kaapin varovasti, koska neidillä ei ollut aikomustakaan tulla sieltä itse pois ja pian rantautuisi muksut tahoiltaan kotiin jolloin kaikki hankaloituisi. No siirsin tämän hemputin kaapin, sain käteni alle ja kas miten joku pieni vain tassutti kädelle ja se siitä. Siinä se pikkukuono sitten vain tuijotti kuin todeten, että "kiitos olen valmis". Tämän jälkeen ei pieni edes yrittänyt karata, paidan alla oli aina mukavampaa ja kainalossa.

Laumauttaminen oli astetta rankkaa. Neiti oli sangen pelokas, koska isot ja pelottavat jätit eivät halunneet häntä suoraan porukkaan. Tein kaikki kuten aiemminkin, mutta kemioita piti hioa enemmän yhteen kuin pitkään aikaan. Kyytiä sai urakalla ja juoksupyörän ja häkin seinän välissä oli pitkään vakiopiilopaikka jonne muut eivät yltäneet. Vaikka neiti koki astetta kovemman nunnutuksen ei luottamus minuun kärsinyt missään vaiheessa. Itse asiassa hän piti minua jotenkin kuin turvapaikkana johon aina välillä otettiin rauhoittumaan. Lopulta kuitenkin kaikki napsahti paikoilleen ja neiti löysi paikkansa.

Adele on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja äärimmäisen hellä. Katse on sellainen pohtiva ja rakkaudellinen. Kuin enkelillä konsanaan. Kutsunkin häntä omaksi pikkukuonoksi jolla on kaunis sielu ja sydän. Neiti rakastaa sylissä olemista ja silittelyä. Suukkoja satelee ja raksutus alkaa yleensä jo häkissä, kun tajuaa käsien lähestyvän ja on hänen vuoronsa päästä kesyihmisensä syliin.

Adele rakastaa perheen lapsia ja on yksi helpoin syliteltävä aina, kun tänne tulee vieraita ja joku haluaa ottaa rotan kätösiinsä. Neiti ei turhia hötkyile ja rimpuile. Ei myöskään säpsyile ääniä sen enempiä. On hassua miten hän etsii katseellaan aina minut, jos pienikin epävarmuus hiipii tilanteeseen. Pää kääntyy sinne missä ääneni kuuluu ja näen jo kaukaa jos on se hetki, että odottaa käsieni tulevan "pelastamaan".

Adele oppi todella aikaisin tunnistamaan nimensä ja tulikin jo luokse ennen kuin edes oli luovutusikäinen. Meillä rotat tottelevat yleensä kauniisti, kun kutsutaan luokse ja ymmärtävät myöskin, kun sanotaan ylös/yläkertaan/yläkerrassa tai alas/alakertaan/alakerrassa, kun laitan vaikka herkkuja tai ruokaa. Vaihtelenkin paikkaa, koska on vain niin kiva saada kontakti omiin eläimiinsä.

Osaa tuo rakkaus keksiä jäyniäkin. Kova on jemmailemaan herkkuja ja tykkää repiä silmälasit päästäni. Ei pureskele niitä tai mitään, pitää vain saada ne pois. Hän myös tunkee karvaisen kroppansa lasien ja naaman väliin jos mahdollista. Korvat pitää tarkistaa aina sylissä ollessa ja nenäsuukko on vähän kuin pakollinen juttu tai jotain. Lempipaikka on paidan alla masumakkarani päällä. Siellä nukkuu aina välillä. Myös paidan kaula-aukossa roikkuminen on hyvä juttu, koska sieltä näkee maailman. Välillä pitää tökätä toki mamman kaksoisleukaa, että tämä ei vaan unohda matkalaista.

Adele ei jaksa tapella turhia muiden kanssa. Hän on selvästi sitä mieltä, että se on ihan turhaa. Neiti on hyvä kaveri ja tuki uusille tulokkaille. Kulkee hieman perässä ja menee tarkistamaan aina, että onko uusi tulokas kunnossa, kun on ottanut vähänkin yhteen jonkun toisen kanssa. Adelen lähelle on pienten ja isompienkin helppo mennä, koska neiti ei hyljeksi ketään. Ei ainakaan tähän mennessä ole moista tehnyt.

Ihmissakkiin hän suhtautuu hyvin avoimesti, luottavaisesti ja seurallisesti. Välillä olenkin sitä mieltä, että hän ei välttämättä koe itseään rotaksi tai kenties hän kokee meidät karvattomiksi jättirotiksi. Adele kuuntelee tarkkaavaisesti ja hän ikään kuin ottaa osaa keskusteluun. On hauskaa katsella, kun Jimi, kuopukseni, menee aamulla tervehtimään rottasia ja Adele kipittää nopeasti lähelle. Nämä kaksi tuijottavat toisiaan ja Adele seuraa tarkasti mitä sanottavaa Jimillä on. Pojan lähtiessä voi aistia kaipaavan katseen jo ennen kuin kunnolla edes poistuu siitä.

Adele vaistoaa minun mielenheilahdukseni. Hän on aina valmis lohduttamaan ja siinä hän on hyvä. Kun on paha mieli, paha olla, se tunne, kun pieni kuono tökkää ja käpälä painautuu samalla tavalla kuin ihmisen käsi olkapäälle. Siinä on sellainen lataus mitä ei vain voi selittää, se pitää kokea.

Tämä neiti on sellainen joka on helppo ottaa joka asiaan mukaan. Adele nimittäin ei pahemmin harrasta pakoon pötkimisiä. Hän on maltillinen ja tekee harvoin pahojaan. Myös kaikki hoitotoimenpiteet antaa suorittaa ilman turhia hötkyilyjä. Nirsoilu ei ole myöskään sana mikä sopii tämän neidin pirtaan. Kaikki ruoat ja herkut kelpaavat. Niitä ei oteta kädestä ikinä nopeasti vaan todella harkiten ja vähän kuin varmistaen, että väliin ei joudu ylimääräistä. Jos joku ehtii ensin, jää neiti odottamaan uutta makupalaa. Adele selvästi luottaa siihen, että mamma ei jätä häntä ilman. Eikä muuten jätäkään, siinä on oikeassa.

Väritykseltään neiti ei ole ollut missään vaiheessa kasvimamman unelma. Sen olen saanut kuulla aika monta kertaa. (Olisittepa välillä nähneet ne ilmeet, kun ojensin "upean yksilön" kätösiinsä...) Myönnän ja näen itsekin, että hän on ehkä mahdollisesti vähän erilaisempi pearl kuin esimerkiksi Inkku joka on ihanan helmenvalkoinen vielä näin mammanakin. Itse pidän tytsyn persoonallisesta ulkonäöstä vaikka se ei näyttelyiden kannalta ole mikään hyvä juttu. On kuin omistajansa, pöllähtänyt ja omanlaisensa. 

Adele on kehittänyt jos minkälaista karvanvaihtorajanaamiota. Hän on kokeillut miltä näyttää pieni tähti päässä ja miten yritetään olla kuin simsku kerrassaan. Hän on myös leikkinyt laikukasta lehmää ja sukeltanut tuhka-astiaan. Missään vaiheessa ei ole ollut helmiäisversio sitten vauva-ajan jälkeen. Luonne on kuitenkin se mikä (toivottavasti) kompensoi näitä "puutteita". Olenkin kasvimammalle sanonut, että toivon itse luonteen periytyvän väritystä paremmin...enkä usko hänen olevan kauhean eri mieltä tästä asiasta.

Mietin aina välillä mitä kuuluu sisaruksilleen. Minkälaisiin perheisiin pääsivät, minkälaiset laumat ovat heidän ympärillään ja ovatko saaneet pysyä terveinä. Jos olet Adelen sisaruksen kesyihminen, anna äänimerkki!

Kiitos jälleen kerran, että vierailit täällä blogissani!

Pieni purkaus

Heitänpä pienen purkauksen, purnauksen, miksi haluatkin tätä sitten kutsua.

Minua on näet tässä viimeisen vuoden sisällä todella kyrsinyt se miten eläimiä heitellään kodista toiseen, kun ei harrastus kiinnosta enää tai eivät ole niin söpöjä kuin pieninä tai haju ei olekaan kiva jne. Syitä on lukuisia, myös oikeita syitä.

Peitesyynä on yleisimmin muuttunut elämäntilanne.

Miten elämäntilanne muuttuu niin, että siihen ei mahdu enää mukaan perheenjäsen? Ehkä uusi puoliso ei pidä lemmikistä? No se ei ole kyllä mitenkään hyvä syy, minusta siis. Jos oma tuleva kumppani ei kelpuuta lemmikkiä (ja lapsia), painukoon hiiteen. Näin siis itsellä... 

Muuttaahan lapsikin esimerkiksi mukana eikä häntä olla heti heivaamassa lastenkotiin tai laitokseen... joo huono esimerkki, kunhan ottaa aivoon.

Terveys on sellainen, että jos se pettää on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Joko lemmikki tuo siihen hyvää tai sitten kuluttaa viimeisetkin voimavarat. Kuten sanoin, on olemassa oikeitakin tapauksia ja syitä.

Tosin mikä minä olen sanomaan mikä kellekin on tärkeää jne. Enhän toisaalta voi oikeasti tietää yhtään mitään toisen elämästä. Pahoittelen siis oikeasti jos sinuun lukija kolahti ja olet juurikin "muuttunut elämäntilanne"-syyn varjolla päätynyt ratkaisuusi. Se oli varmasti sinulle oikea, oli syy mikä tahansa.

Nyt tarkoitan vain tekosyynä käytettäessä tätä, että ei hitsinpimpula mahdu järjen kansaa tämä nyt tanssimaan.

Toinen yhtä yleinen on "yllättäen" puhjennut allergia.

On tottakai tapauksia joissa tämä tosiaan on puhjennut, mutta on myös niitä joissa tämä on vain helpoin heittää eikä kukaan ihmettele. Ja kyllä, olen tietoinen muutamastakin tapauksesta joissa ei oikeasti ole mitään allergiaa, mutta ilmoituksessa se oli joten miksi uskoisin, että nämä ovat ne ainoat tapaukset..?

Taidan olla allerginen näille ihmisille, alkoi aivastuttamaan.

Olipa taannoin muuten ilmoitus jossa syyksi sanottiin tilanpuute.

Okei, tämäkään ei nyt mahdu oman järjen partneriksi. Miten yhtäkkiä se on mahdollista, kun hankinnan ollessa mielessä on paikka katsottu jne.? Jeps, muutto pienempään asuntoon voi toki vaikuttaa ja mahdollinen kämppis, puoliso ja perheenlisäyskin. Siltikin itse ajattelen niin, että se asia vain hoidetaan niin, että siellä jo asunut, elämässä jo ollut kuuluu mukaan ja tilaa tehdään. Juu kaikki eivät ajattele samalla tavalla, tiedän enkä tuomitse, ihmettelen vain.

Puhun nyt kaikista lemmikkipuolen edustajista ja tässä oli vain muutama esimerkki. Katsokaapa tori.fi- ilmoituksia ja lukuisia palstoja joissa eläimet etsivät uutta kotia. Pahimmillaan siellä on upeana hienona kommenttina "tai joutuu piikille"...hurraa tälle aivopierujen sarjalle. Hei laitetaan ihmisetkin piikille, kun ei enää kiinnosta heidän seuransa.

Ymmärrän, kun on oikeasti syy luopua lemmikistään. Voi tulla mitä vaan yllättävää, en sitä kiellä. En usko sen olevan kellekään helppoa, en todellakaan, mutta liikaa on näitä läpinäkyviä tapauksia jotka saavat näkemään punaista.

Voi kun ihmiset jaksaisivat panostaa siihen työhön ennen lemmikin ottamista eivätkä tekisi sitä hetken mielijohteesta, koska joku vaan on niin söpö. Hommataan äkkiä eläin ja sitten huudellaan palstoilla hoito-ohjeita sun muita vaikka kaikki tieto on ollut koko ajan saatavilla.

Pieni eläin, lyhyt elämä. Sinä et vietä koko elämääsi tämän elävän olennon kanssa, mutta hän on valmis antamaan oman elämänsä sinulle, jokaisen päivän, jokaisen hetken ja sen viimeisen hengenvedonsakin.

Jos lemmikkisi voisi vastata vielä sateenkaarisillalta, mitä hän sanoisi? Oliko kaikki sen arvoista?

PS. Tekisitkö palveluksen? Voisitko antaa omalle lemmikillesi hieman extra-aikaa tämän luettuasi? Antaisitko herkkupalan, rapsutuksen ja kertoisit miten tärkeä hän on sinulle? Se olisi ihana asia....Kiitos!