Mila ja Kaija kotiutuivat - Hei me leivotaan taas!

On taas ollut kovin hiljaista. Ei ole ollut energiaa kirjoitella mistään, mutta jälleen yritän edes vähän jotain naputella. Meille kun on sattunut ihan perheenä tässä vähän liikaa niin olen keskittynyt elämiseen ja olemiseen. Tiedän, että tämä on rottablogi, mutta en voi olla kertomatta kauhukokemusta joka varjostaa vielä jonkin aikaa meidän elämäämme. Oma poikani jäi näet auton yliajamaksi vähän aikaa sitten. Se pysäytti, antoi uuden näkökannan moniin asioihin ja opetti myös miten pienestä voi olla kaikki kiinni, miten ohut on elämänlanka myös meillä ihmisillä, ei vain eläimillä. Poikani on elossa, vammat paranevat pikkuhiljaa, mutta mielen haavoja parannellaan kauemmin.

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, lapsistani, lemmikeistäni, läheisistäni!

Mutta nyt iloisempiin aiheisiin!

Alma on nurkassa, Milasta näkyy vain selkä ja Kaija kuikuilee.

Oma Almani palasi tuossa alkuviikosta kera kahden palleron. Mila oli alunalkaenkin jäämässä meille ja Kaija tuli aluksi vain kaveriksi, että pienen ei tarvitsisi olla yksin isojen pahojen akkojen keskellä. Kaija kuitenkin sulatti sydämeni ja pistin hänen mammalleen viestiä, että en tiedä voinko luovuttaa tätä neitiä, kun aika koittaa ja ilokseni sain vastauksen, että jos otan sijoitukseen, voi hän jäädä ja niin Kaijasta tuli Milan lisäksi meidän perheen uusi jäsen. 

Mila

Kaija

Tytöt ovat niin rohkeita. Olleet ihan ensimmäisestä päivästä. Välillä tuntuu, että kummallakaan ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Näkisitte miten hyppivät häkin yläkerrasta alakertaan johtavilta portailta isojen akkojen päälle ja karatepotkutkaan eivät ole kuin pieni hidaste. Minimurut ovat vallanneet sputnikin jonne ei ole yhdelläkään isommalla mitään asiaa! Kaikki yrittäjät ajetaan kirkumisen säestyksellä pois. Niin siis Mila ja Kaija kirkuvat ja potkivat isompia ja isommat ovat tähän asti luovuttaneet aika nopeasti. Tiedä sitten onko se ääni mikä ajaa vai mikä...

Meinasin kuolla nauruun taannoin, kun Kaija kiusasi Monaa ja Mona tyynesti kampesi megaruhonsa riipparissa toisen päälle. Pää näkyi vaan ja pari pientä piippausta pääsi. Sitten molemmat nukahtivat. 
Milan mielestä on kiva pomppia selkään, ihan sama kuka on kyseessä. Sanoinkin taannoin, että pitävät mun akkoja pomppulinnoina ja kiipeilytelineinä. Kyllä minit ovat kyytiäkin saaneet, mutta eivät jaksa välittää kuin hetken moisesta jos sitäkään. Hyvä ruoka saa aina ajatukset muualle. Ruokahalu on pohjaton...ihan sama mitä häkkiin annetaan. Molemmat ottavat myös ihan reippaasti kädestä mitä annetaan.

Kaija Matiaksen olalla.
Tämä poika sai kokea kovia taannoin ja Kaijasta tuli pojun "oma rotta".

Sylissä pysyvät hyvin. Lapsetkin voivat käsitellä. Ovat toki vilkkaita kuin mitkä, mutta voi miten ihmisrakkaita pusuttelijoita nämä kaksi ovat. Olen niin iloinen, että ovat meidän muruja! Kiitos Janina ja Saija! 

Mila ja Kaija

Jospa sitä vähän leipoisi....

Tänään muuttui suunnitelmat menojen osalta joten päätin käyttää ajan hyväksi ja leivoin jyväherkkuja rottalan väelle. Hamsuillekin voi antaa, koska ovat sokerittomia. Ohjeen isken jälleen tähän niin voi muutkin olla "ahkeria". Ei tarvitse oikeasti jaksaa muuta kuin mitata, sekoittaa, levittää pellille ja taitella valmis levy paloiksi. Ovat siis oikeasti todella vaivattomia tehdä.

Ohje olkaa hyvät :)

Mittaa kulhoon kaikki ainekset. Lisää vesi ja sekoita...
T'ästä kuvasta puuttuu vain vesi...

Lusikalla on helppo levittää ohueksi levyksi.

Tältä näyttää valmiit herkut.
Kannattaa antaa olla avonaisessa purkissa, että "loppukuivuvat".

Ai niin, se on kevät nyt! Nauttikaa lisääntyvästä valosta, bongailkaa leskenlehtiä ja ihan pian saadaan puihin ja pensaisiinkin väriä!

Ps. Tässä vielä ohje naputeltuna pyynnöstä....

JYVÄHERKKU - Helppo kuin mikä!

2dl pikakaurahiutaleita
1/2dl vehnäjauhoa
2dl siemenseosta (lintujen) - voi toki muutakin käyttää 
kunhan on paljon siemeniä...
2dl vettä
1rkl hampunsiemenöljyä

Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita hyvin. Anna "taikinan" turvota 30 minuuttia. Levitä lusikan avulla pellille ohueksi levyksi. 
Paista 150 asteessa 30-40 minuuttia.
Taittele jäähtynyt levy sopiviksi paloiksi ja tarjoile otuksille.