perjantai 30. lokakuuta 2020
tiistai 27. lokakuuta 2020
Hei vaan kaikki!
En edes muista milloin olen viimeksi kirjoittanut tänne. Ei vaan ole ollut motivaatiota vaikka rottien kanssa elämä tallustaa edelleen pitkin mutkittelevaa polkua. Polun varrella ollaan pysähdytty välillä isojen asioiden juurelle pohtimaan, että tätäkö tämä on? Miksi jatkan, kun sydän särkyy palasiksi vähän väliä?
Häkki on ollut nyt hiljainen. Tai no ei hiljainen, koska silent spinner (Ei todellakaan kuulkaas mikään silent...) ja likat ovat kyllä pitäneet huolta, että öisin ei ainakaan tarvitse kärsiä liiasta hiljaisuudesta. Tarkoitan enemmänkin siis laumaa jossa on tällä hetkellä vain neljä. Neljä suurta persoonaa. Neljä niin rakasta, että ajatuskin menettämisestä sattuu. Siitä ei ole kauaa, kun Rihanna lähti taivaslaumaan. Se sattuu vieläkin niin paljon, että itkua ei vaan saa pidäteltyä.
Katselen vähän väliä listaa Minirottalani muistiinpanoissa, jonne olen listanut luonamme olevat ja luotamme lähteneet. Jokaisen nimen kohdalla piirtyy silmiini kuva hänestä, persoonasta jota ei voi unohtaa. Mieleeni kipuaa muistoja ja saatan kaipuun keskellä ihan naurahtaa. Jokainen on jättänyt jälkensä sydämeeni.
Iskenpä tähän väliin kuvan tällä hetkellä elämääni rikastuttavista prinsessoista. Vasemmalta oikealle tuossa jököttää: Wilhelmiina, Olivia, Lunella & Afro.
Meillä on täällä myös hiiriherra Albert. Hän saapui helmikuussa ja on kuopukseni mukaan "ihan alasti". No onhan se totta, kun ei löydy karvan karvaa vartalostaan. Nimeä miettiessä ajattelin Adolfin olevan oikein sopiva kunnes keskimmäiseni muistutti historian tapahtumista ja jätettiin se pois vaihtoehdoista. Albert vei lopulta voiton. Albertista vanhempani ja siskoni saivat väännettyä jotenkin prinssin. He ovat armottomia kuninkaallisten fanittajia. (Tässä kohtaa voit kuulla huokaukseni.) Itse mietin yhden lapseni kanssa yhdessä pöhköä tiedemiestä. Ihan vaan tiedoksi, että ei tuo kyllä mikään prinssi ole. Ei myöskään penaalin terävin kynä...
Heinäkuussa tänne muutti myös pupuna. Anton on mikä ihanin leijonanharjas. Kammalle ja karstalle on kyllä käyttöä. Samoin mustat vaatteet ovat erilaisia kuin ennen. IKEA kiittää meitä tarraharjojen lisääntyneestä menekistä. Pitäisi varmaan seuraavalla kerralla ottaa suosiolla koko iso kassillinen täyttöpakkauksia. Jäbäleissön omaa muuten oman instatilin jos haluat mennä katsomaan. Tästä pääsee! ja saa seuratakin.
Murkkuikää pukkaa, mutta niin sitä on kaikilla eläimillä. Ollaanhan mekin eläimiä. Sanonpa vaan, että tässä taloudessa on murkkuilua sun muuta ihan tarpeeksi omasta takaa, mutta ei siitä sen enempiä täällä. Vedetään vaan syvään henkeä ja jatketaan kohti uusia pet...haasteita.
Anton osallistuu ihan kaikkeen, myös Roosa Nauha-päivään. Hän tykkää touhuta koirien ja kissojen älypelien parissa. Jätkä on armoton kerjääjä ja ei saa kukaan syödä rauhassa vaan iltapalankin kohdalla pitää tunkea samalle tuolille. Jos vaikka pieni pala jotain irtoaisi...
Ja nyt takaisin rottapottasiin. 💖
Tuossa jo aikaa sitten harmittelin Kesiksen Facebook-sivulla miten on valmiina nimi, mutta rotta puuttuu. Tässä on tallattu tovi ja ajattelin jo, että kenties tämä on vain asia joka ei tule toteutumaan, koska mikään mahdollisesti tarjolla ollut ei vain tuntunut oikealta. Ei nimeä voi antaa sellaiselle joka ei näytä sen kantajalta. No sitten tapahtui jotain sykähdyttävää. Eteeni avautui kuva pienestä ihmeestä jonka kuonon päässä näin selvän enkelin. En ole itse mikään enkeli, mutta rakastan enkeleitä. Samaisen pienen kohdalla jännitän nyt kasvattinimeä, että mitä se tuo tullessaan.
Uskon näet enteisiin. Nimi on yksi mikä voi tuntua johdatukselta tai yllättää. Niin on useampi osoittanut kuuluvansa meille. On toki muitakin juttuja, mutta niitä en nyt availe. Kerrotaan tämän hetkisen lauman jäsenistä miten nimet ovat osuneet kohdilleen tavalla taikka toisella, vaikka en ole itse edes päässyt vaikuttamaan sen enempiä.
Afro oli saatava, koska nimessään kantaa lempisuklaatani. Wilhelmiina sitten taas käpälöi kuuta ja kuuhulluutta joka sekoittaa rytmiäni kuten tuo pöhköpääkin. Olivia kiusaa herkulla jota en saa syödä, mutta jota himoitsen. Lunella täydentää ja rauhoittaa koko kuviota, koska pitäähän sitä herkkujen kanssa olla teetä ja sympatiaa. Teehän tiettävästi rauhoittaa levotonta mieltä ja ihmistä. Se miten nimet kuvaavat sitten tyttöjä onkin ihan eri juttu. Puhumme siis kasvattinimistä mikä saattoi olla päivänselvyys, mutta tarkensin nyt kuitenkin.
Siinä nyt vain nimi-jutusta esimerkki ja siksi odotan niin kovasti mikä olisi tuon himoitsemani pienokaisen kasvattinimi. Jos se mätsäisi kaiken muun esiin tulleen kanssa, olisi se jo kammottavaa. On nimittäin useampi asia joiden kohdalla tulee isolla sana ENNE.
Uskon näet enteisiin. Nimi on yksi mikä voi tuntua johdatukselta tai yllättää. Niin on useampi osoittanut kuuluvansa meille. On toki muitakin juttuja, mutta niitä en nyt availe. Kerrotaan tämän hetkisen lauman jäsenistä miten nimet ovat osuneet kohdilleen tavalla taikka toisella, vaikka en ole itse edes päässyt vaikuttamaan sen enempiä.
Afro oli saatava, koska nimessään kantaa lempisuklaatani. Wilhelmiina sitten taas käpälöi kuuta ja kuuhulluutta joka sekoittaa rytmiäni kuten tuo pöhköpääkin. Olivia kiusaa herkulla jota en saa syödä, mutta jota himoitsen. Lunella täydentää ja rauhoittaa koko kuviota, koska pitäähän sitä herkkujen kanssa olla teetä ja sympatiaa. Teehän tiettävästi rauhoittaa levotonta mieltä ja ihmistä. Se miten nimet kuvaavat sitten tyttöjä onkin ihan eri juttu. Puhumme siis kasvattinimistä mikä saattoi olla päivänselvyys, mutta tarkensin nyt kuitenkin.
Siinä nyt vain nimi-jutusta esimerkki ja siksi odotan niin kovasti mikä olisi tuon himoitsemani pienokaisen kasvattinimi. Jos se mätsäisi kaiken muun esiin tulleen kanssa, olisi se jo kammottavaa. On nimittäin useampi asia joiden kohdalla tulee isolla sana ENNE.
Ainoa ongelma tulee väkisinkin vastaan etäisyyden kanssa. Asun siis hyvin paljon kauempana missä hän hengailee. Mietityttää milloin hänet mahdollisesti tänne saisi, koska mitä kauemmin odotetaan sitä vähemmän saan sitä parasta aikaa jona suhde luodaan. Se on luovutusiän täyteen tultua. Silloin pieni on jotenkin super avoin ja vastaanottavaisempi. Sitä kasvetaan yhdessä kiinni arkeen herkemmin kuin vanhemman kanssa. "Oikeassa kohdassa" tulleiden kanssa vain on side muodostunut astetta kovemmaksi vaikka kaikkien kanssa ollaan läheisiä oltu. Oma kokemus siis tällainen.
Ei kannata nyt kuitenkaan ajatella tästä, että ottaisit rottasi väärään aikaan jos on/ovat vaikka kodinvaihtaj(i)a tai odottanut syystä taikka toisesta luoksesi pääsyä. Ei ole yhtä oikeaa aikaa, ei yhtä oikeaa tapaa. Pääasia on, että rottaset saavat rakastavan kodin ja hyvän elämän.
Tässä nyt pikaisesti meidän kuulumisia ja ajatuksia. Kiva kun vierailit ja kiitos siitä! 😇
Ps. Jätin mainitsematta, että asuu täällä nykyään sirkkojakin & kotilo nimeltä Jade-Slime (Hänellä tällä hetkellä vierailemassa sulhasmorsmaikku.)
maanantai 12. elokuuta 2019
Syksy saapuu - Ihanaa!
Syksy kolkuttelee jo ovella. Ihana viileys tuntuu illalla ja aamulla, kun avaa ikkunat ja parvekkeen oven. On taas aika olla tarkempi vedon suhteen, että piuhapyllyt eivät saa turhia nuhia vierailemaan. Kannattaa tarjota vähän lisäpotkua esimerkiksi Nutriplus-geelin muodossa, että syyslenssut kiertäisivät. On myös muita hyviä valmisteita. Itse pidän lisäksi jauhemuodossa olevasta, jonka sekoitan ruoan sekaan. Jos lenssut eivät kierrä, ainakin voi lyhentää kestoa. Itse tarjoilen aina välillä lisänä myös maitohappobakteeria, kun sitähän tuo some nyt toitottaa jatkuvasti, että "suoli on toiset aivot" - vai miten se menikään...
Meillä on kesä sujunut suht mukavasti. Valitettavasti siihen sisältyy myös menetyksen tuskaa, kun Orvokki ja Lilja siirtyivät sateenkaarisillalle. Surun vastapainona on meille muuttanut uusi vauva. Afro on mitä mielenkiintoisin tapaus taas kerran. Neitokaisella ei taida olla mitään itsesuojeluvaistoa, koska hän rakastaa kiusata siskojaan ja sitten ihan vilpitön "syytön-katse" simmuissa katsoo minua, että enkö aio moittia häntä joka repäisi mahdollisesti karvahousuista paikan. Niin, hän on puolinakuilija. Tällä hetkellä päätä koristaa kypärä ja jalassa karvahousut. Muuten neiti on sangen yläosattomissa.
Afro on kyllä oikeasti todella kiltti ja herttainen lapsi. Ei ole kertaakaan yrittänyt edes karata. Tänäänkin oli sängyn päällä riehumassa toisten kanssa ja kävi laatikossakin kaivelemassa. Häkkiin siirron iskiessä, oli kuin olisi aina tiennyt miten toimitaan. Siinä hän seisoskeli lipastoni laatikossa ja odotti omaa vuoroaan.
Tässä kesän aikana on tullut shoppailtua sitä sun tätä rottasille ja itsellekin jotakin pientä. Ajattelin jakaa tänne vähän löytöjäni. Esittelen myös erään nuoren ihmisen, jonka taidot yhdistettynä rottarakkauteen ovat antaneet maailmalle jotain spesiaalia. Käykää siis tutustumassa ja shoppailkaa!
Aloitetaan kesän ensimmäisestä hankinnasta eli rotta-kassista. Tämän ostin ihan itselleni!
Vähän epäröin ensin tätä kauppaa. Oli ihan vieras nimi ja meni hetki tajuta miten kaikki toimii. Sitten iskikin enää valinnanvaikeus, kun päätin, että en tuhlaa mitään hirmuisia. Halusin myös selvitellä laatupuolen ennen seuraavaa mahdollista tilausta.
Tilaaminen oli todella helppoa, ehkä vähän liiankin helppoa! (Tarkoitan vain siten, että tekee mieli tilata lisää...) Kassi saapui myös todella nopeasti vaikka olin varautunut odottamaan ikuisuuden kuten ebay:n kanssa yleensä saa tehdä.
Laatu yllätti ja se miten upea kuva on luonnossa! Kuva on kassin molemmilla puolilla, ei siis vain toisella kuten yleensä pakkaa olemaan. Kunnon värit, painatus ja kunnon kangas ilahduttivat suuresti. Kassi on ollut jo tehokäytössä itselläni. Ukkossadekaan ei aiheuttanut mitään ylimääräistä tälle ihanuudelle. On siis kastunut kunnolla jo pari kertaa.
Kassin kuvan on suunnitellut nuori oululainen neitokainen, Redbubblessa nimimerkillä Karo-kunart. Näin hän vastasi, kun pyysin pienen esittelyn:
"Oon siis -99 syksyllä syntynyt nuoren aikusen alku, Oulusta lähtösin. Koulutukseltani ravipainotteinen hevostenhoitaja, ja digitaalista piirtämistä harrastanut alakoulusta asti. Eläimet on aina olleet iso osa mun elämää, ja rottia itelläni on ollut vuodesta 2015 alkaen. Enimmillään ollut 8, nyt vain kaksi kun elämäntilanne ei enempää salli. Tuon kaupan aukasin ku mietin et nyt tarvis vähä jotai extraa saada lompakonpohjalle, ja kun äiti tarpeeksi monta kertaa pyysi saada jotain mun töitä käyttöönsä."
On suuri ilo saada auttaa nuorta osaajaa. Elämä ei ole helppoa ja raha on tiukassa suurella osalla meistä. Pieni teko voi olla jollekulle se suurtakin suurempi apu.
Klikkaa tästä siis itsesi tutustamaan Karo-kunart:n tuotteisiin ja kenties shoppailemaankin!
 |
| Meidän ravintolisäpuolemme on tällainen |
Pikaiset kesäkuulumiset
Meillä on kesä sujunut suht mukavasti. Valitettavasti siihen sisältyy myös menetyksen tuskaa, kun Orvokki ja Lilja siirtyivät sateenkaarisillalle. Surun vastapainona on meille muuttanut uusi vauva. Afro on mitä mielenkiintoisin tapaus taas kerran. Neitokaisella ei taida olla mitään itsesuojeluvaistoa, koska hän rakastaa kiusata siskojaan ja sitten ihan vilpitön "syytön-katse" simmuissa katsoo minua, että enkö aio moittia häntä joka repäisi mahdollisesti karvahousuista paikan. Niin, hän on puolinakuilija. Tällä hetkellä päätä koristaa kypärä ja jalassa karvahousut. Muuten neiti on sangen yläosattomissa.
Afro on kyllä oikeasti todella kiltti ja herttainen lapsi. Ei ole kertaakaan yrittänyt edes karata. Tänäänkin oli sängyn päällä riehumassa toisten kanssa ja kävi laatikossakin kaivelemassa. Häkkiin siirron iskiessä, oli kuin olisi aina tiennyt miten toimitaan. Siinä hän seisoskeli lipastoni laatikossa ja odotti omaa vuoroaan.
Shoppailu on kivaa - vai mitä sinä olet mieltä?
Aloitetaan kesän ensimmäisestä hankinnasta eli rotta-kassista. Tämän ostin ihan itselleni!
Vähän epäröin ensin tätä kauppaa. Oli ihan vieras nimi ja meni hetki tajuta miten kaikki toimii. Sitten iskikin enää valinnanvaikeus, kun päätin, että en tuhlaa mitään hirmuisia. Halusin myös selvitellä laatupuolen ennen seuraavaa mahdollista tilausta.
Tilaaminen oli todella helppoa, ehkä vähän liiankin helppoa! (Tarkoitan vain siten, että tekee mieli tilata lisää...) Kassi saapui myös todella nopeasti vaikka olin varautunut odottamaan ikuisuuden kuten ebay:n kanssa yleensä saa tehdä.
Laatu yllätti ja se miten upea kuva on luonnossa! Kuva on kassin molemmilla puolilla, ei siis vain toisella kuten yleensä pakkaa olemaan. Kunnon värit, painatus ja kunnon kangas ilahduttivat suuresti. Kassi on ollut jo tehokäytössä itselläni. Ukkossadekaan ei aiheuttanut mitään ylimääräistä tälle ihanuudelle. On siis kastunut kunnolla jo pari kertaa.
Kassin kuvan on suunnitellut nuori oululainen neitokainen, Redbubblessa nimimerkillä Karo-kunart. Näin hän vastasi, kun pyysin pienen esittelyn:
"Oon siis -99 syksyllä syntynyt nuoren aikusen alku, Oulusta lähtösin. Koulutukseltani ravipainotteinen hevostenhoitaja, ja digitaalista piirtämistä harrastanut alakoulusta asti. Eläimet on aina olleet iso osa mun elämää, ja rottia itelläni on ollut vuodesta 2015 alkaen. Enimmillään ollut 8, nyt vain kaksi kun elämäntilanne ei enempää salli. Tuon kaupan aukasin ku mietin et nyt tarvis vähä jotai extraa saada lompakonpohjalle, ja kun äiti tarpeeksi monta kertaa pyysi saada jotain mun töitä käyttöönsä."
On suuri ilo saada auttaa nuorta osaajaa. Elämä ei ole helppoa ja raha on tiukassa suurella osalla meistä. Pieni teko voi olla jollekulle se suurtakin suurempi apu.
Klikkaa tästä siis itsesi tutustamaan Karo-kunart:n tuotteisiin ja kenties shoppailemaankin!
 |
| Kuvassa Karo-kunart:n Ilona-neiti |
Sitten piti saada tietenkin vähän herkkutäydennystä ja virikkeitä rottapottasille. Suomesta ei tiettyjä löydy joten osa on tilattu briteistä. Nibblotsit ovat omien tyttöjen ykkösherkkua. Nyt ostin uutuutena tuota tropical-makua. Näissä on siis rapsakka kuori ja pehmeä, hyvin maistuva sisus. Hintakaan ei päätä huimaa vaikka postit tietysti päälle tulevat. Jos tuntuu, että haluat tilata itsekin, niin tästä pääset sivustolle. Olen useampaan otteeseen jo sieltä onnistuneesti tilannut joten voin suositella!
Virikkeitäkin muutaman uuden hankin. Rakastan itse kaikkia köysijuttuja. Niitä on niin kiva viritellä häkkiin. Näiden lisäksi on tietenkin erilaisia leluja tullut katsottua, mutta niistä ajattelin tehdä ihan oman kirjoituksen jossain kohtaa.
Olen myös löytänyt ihanan, huolellisen ja nopean ompelijan erikoisemmille riippumatoille. Ninette toteutti toiveeni täydellisesti jälleen kerran. Päässäni oli siis ajatus. Itsellä ompelutaidoissa kasvaa kaksi vasenta jalkaa käsien tilalla. Piirsin paperille mittojen kera toiveeni ja tämä ihana ihminen osasi tulkita harakanvarpaat suoriltaan oikein. Kankaat ovat kestävää puuvillaa, mikromuoviton vaihtoehto siis!
Tällainen kokonaisuus syntyi siitä sitten:
Virikkeitäkin muutaman uuden hankin. Rakastan itse kaikkia köysijuttuja. Niitä on niin kiva viritellä häkkiin. Näiden lisäksi on tietenkin erilaisia leluja tullut katsottua, mutta niistä ajattelin tehdä ihan oman kirjoituksen jossain kohtaa.
Olen myös löytänyt ihanan, huolellisen ja nopean ompelijan erikoisemmille riippumatoille. Ninette toteutti toiveeni täydellisesti jälleen kerran. Päässäni oli siis ajatus. Itsellä ompelutaidoissa kasvaa kaksi vasenta jalkaa käsien tilalla. Piirsin paperille mittojen kera toiveeni ja tämä ihana ihminen osasi tulkita harakanvarpaat suoriltaan oikein. Kankaat ovat kestävää puuvillaa, mikromuoviton vaihtoehto siis!
Tällainen kokonaisuus syntyi siitä sitten:
 |
| Väsynyt Vilja... |
Iso Kiitos siis kotimaiselle ompelijalle Ninetten Hannalle! Nimeä klikkaamalla pääset Facebook-sivulle ja sieltä vaan viestiä ja tilausta menemään! Voit kysellä jotain minun "suunnittelemaani" riippumattoa tai antaa ihan omien ideoiden soljua. Hän kyllä osaa muuttaa ajatuksen tuotteeksi!
Viimeisin ostoni on korut. Olen kauan sitten laittanut Samaskorulle toivetta rottakoruista ja nyt niitä viimein sieltä saa! Oli niin vaikea päättää, että minkä valitsen, joten päädyin ottamaan suoraan muutaman vaihtoehdon. Ei kaduta - ei todellakaan. Nämä ovat ihanan kevyitä ja niin kovin kauniita!
Tässä oli nyt vähän taas äänimerkin tynkää. Olen ollut todella laiska aloittaakseni edes mitään, pahoitteluni siis. Koetan tässä aktivoitua aina välillä ja tosiaan on tulossa ainakin juttua leluista jossain kohtaa syksyä. Saa toki antaa juttuvinkkejäkin jos siltä tuntuu.
Toivon koko sydämestäni, että teillä siellä toisessa päässä on kaikki hyvin ja elämä mallillaan. Muistakaa rakastaa ja hoivata enemmän ja vähemmän karvaisia lapsianne. Rikkokaa vanhoja kaavoja ja opetelkaa jotain ihan uutta. Elämä lemmikkien kanssa on todella rikasta ja mielenkiintoista, kun vain antaa mahdollisuuden tois(t)en toteuttaa itseään!
Kiitos visiitistä ja ihanaa syksyä kaikille ja rapsutukset karvalapsille!
perjantai 14. kesäkuuta 2019
Testissä: Rottayllätyspaketti
Olen jo kauan kateellisena katsellut (ja melkein tilannutkin), kun ulkomailla on saatavilla sellaisia kuukausittain tai harvemmin tulevia yllätyspaketteja myös rotille ja muille pieneläimille. RatPak on yksi minkä uutiskirjeenkin tilasin kiduttamaan itseäni, mutta en vaan haluaisi viedä rahojani ulkomaille. Laitoinkin jossain kohtaa viestiä yhdelle kotimaiselle yrittäjälle ja en tiedä oliko sillä merkitystä vai millä , mutta viimeinkin hällä on myynnissä pieneläimille lajeittain keräiltyjä kuukausi/yllätyspaketteja!
No minäpä päätin sitten ottaa ja tilata nyt ainakin kerran ja katsoa minkälainen tämä paketti on. Se tietenkin on vaihtuva sisällöltään kuten kaikki hienot kosmetiikkakuukausipaketit sun muut, mutta nyt näemme mitä olikaan tämän kuun eli kesäkuun paketissa rotille. Jännittää! En ole vielä näet avannut sitä tätä kirjoittaessani vaan ajattelin antaa teidän lukijoiden elää fiiliksessä mukana.
Eilen tuli viesti, että paketti on noudettavissa (jee!). Nakitin tänään esikoiseni hammaslääkärireissun yhteydessä hakemaan sen tuosta läheltä pakettiautomaatista (Olen hänelle suklaalevyn velkaa tästä.). Tuossa se nyt komeilee vieressä joten mitä jos otetaan ja avataan se ja kuvataan niin, että muutkin saavat tietää mitä siellä on?
Noniin, sakset metsästyksen alle ja omat tiedot "hienosti" piiloon.
Tierran Lemmikkipuodin Miralle on tärkeää, että hän voi räätälöidä kaikki paketit sen lajin mukaan mille se on menossa ja kaikki tuotteet ovat eläimille varmasti turvallisia. Tätä ominaisuutta ei voi liikaa korostaa tärkeäksi, koska niin monet ulkomaiset ja tietämättömät kotimaisetkin kaupat eivät tiedä tarpeeksi lajikohtaisista tarpeista ja vaatimuksista.
Mira vielä vastasi kyselyyni näillä sanoin: "Minulla on tosiaan ollut jyrsijöitä yli 15 vuotta, olen niitä kasvattanut ja tuomaroinut yms. eli kokemusta on ja voi sitä kautta luottaa, että tiedän mikä on eläimille hyvästä ja mikä ei."
On siis mahtavaa, kun on paikka mistä voi luottamus vierellä kulkien tilata.
Minä pidän sisällöstä, mitenkä on sinun laitasi? Tämä paketti on siis yksilöity tilausta tehdessä lajille rotta. Siellä on vaihtoehtoina: Kani, Marsu, Rotta, Hiiri, Gerbiilit, Syyrianhamsteri, Kääpiöhamsteri, Degu ja Chinchilla. Listauksen jälkeen on maininta: "Valitse ne jyrsijät mitä omistat, jotta voin valita sopivia tuotteita sinulle."
Älypeli sai hymyilemään. Olen jo pitkään meinannut juuri tuon tilata, mutta aina vaan jään kiinni ajatukseen "jospa myöhemmin". No nyt se on täällä ja pääsee heti tänään testiinkin. Saa nähdä mitä tytöt meinaavat.
Jauhomadot pistivät naurahtamaan, koska tänään aamulla tarjosin ensimmäistä kertaa eläviä jauhiksia ja yksi laumasta päätti olla täydellinen Lady ja järkyttyi ötökän liikahtaessa niin, että heitti sen kauas ja luikki itse pois paikalta ensin räpisteltyään käpälöitään ihan urakalla kuin huutaen "Hyii, pidä matos!". Muille kyllä kelpasi.
Puuvillaorsi tuli kuin tilauksesta, koska heitin juuri pois tuon mittaisen häkistä, kun oli syöty ja pissitty niin, että sitä ei enää mikään pelastanut. Noita on niin kiva laitella sinne tänne ja niillä saa varmistettua myös sellaisia epävakaita leluja joiden pelkää muuten ehkä kaatuvan tai liikuteltavan vaikka ei olisi tarvetta.
Keksit, no ne maistuvat aina eli peukkua niillekin. En ole näitä muuten koskaan ostanut joten kiva kokeilla!
Heinärullatunnelia olen miettinyt myös usein tytöille laitettavaksi. He kun ovat sellaisia täystuhoja, että mitä enemmän luvallista tuhottavaa sitä tyytyväisempiä tihulaisia minulla on.
Kotimainen tuotepuoli eli omenapuun oksat jatkavat tätä kategoriaa. Hieno lisä paketissa!
Aurinkokuivatut vihannekset on erinomainen tuote jolle annan extra-kiitoksen. Se sisältää siis kurkkua, kesäkurpitsaa ja kurpitsaa. Se tuo kivan lisän ravinto/herkkupuolelle. On myös terveellistä joten käy koko laumalle jossa eräs tietty äitiliini on päättänyt, että pehmusteita saa olla.
Siinä se nyt sitten olisi. Tältä kokeilupohjalta voin sanoa, että varmasti tulee tilattua uudelleenkin. On se vaan hauskaa jännittää mitä paketissa on! Suorastaan odotan joulukuuta jo, koska tässä on juuri sopiva joululahjaidea omille lemmikeilleni!
Kannattaa tutustua Tierran Lemmikkipuotiin ihan ajalla. Siellä on vaikka mitä ja huomasin myös hoitola-mahdollisuuden josta piti näin ihan mainita tässä, kun kesä ja kärpäset ovat keskuudessamme ja moni miettii minne lemmikit lomareissun ajaksi. Facebookissa kannattaa tähyillä myös tarjouksia ja muita uutisia.
Kiitos vierailusta ja toivottavasti teillä kaikilla on ihana kesä!
Muistakaa rapsuttaa ja hemmotella enemmän ja vähemmän karvaisia kavereitanne. Ei saa myöskään unohtaa, että helle on kiva, mutta ei aina niin hyvä joten pidättehän huolta karvalasten asiallisesta viilennyksestä!
Ps. Tämä ei ole maksettu mainos enkä hyödy tästä mitään muuta kuin hyvän mielen!
No minäpä päätin sitten ottaa ja tilata nyt ainakin kerran ja katsoa minkälainen tämä paketti on. Se tietenkin on vaihtuva sisällöltään kuten kaikki hienot kosmetiikkakuukausipaketit sun muut, mutta nyt näemme mitä olikaan tämän kuun eli kesäkuun paketissa rotille. Jännittää! En ole vielä näet avannut sitä tätä kirjoittaessani vaan ajattelin antaa teidän lukijoiden elää fiiliksessä mukana.
Eilen tuli viesti, että paketti on noudettavissa (jee!). Nakitin tänään esikoiseni hammaslääkärireissun yhteydessä hakemaan sen tuosta läheltä pakettiautomaatista (Olen hänelle suklaalevyn velkaa tästä.). Tuossa se nyt komeilee vieressä joten mitä jos otetaan ja avataan se ja kuvataan niin, että muutkin saavat tietää mitä siellä on?
Noniin, sakset metsästyksen alle ja omat tiedot "hienosti" piiloon.
 |
| Tästä se alkaa! |
 |
| Sieltä se sisältö pilkistää... |
 |
| Saatekirje tuli mukana. |
 |
| Saatekirjeessä esitellään kaikki paketin tuotteet. |
 |
| Näyttää hyvältä! |
Tierran Lemmikkipuodin Miralle on tärkeää, että hän voi räätälöidä kaikki paketit sen lajin mukaan mille se on menossa ja kaikki tuotteet ovat eläimille varmasti turvallisia. Tätä ominaisuutta ei voi liikaa korostaa tärkeäksi, koska niin monet ulkomaiset ja tietämättömät kotimaisetkin kaupat eivät tiedä tarpeeksi lajikohtaisista tarpeista ja vaatimuksista.
Mira vielä vastasi kyselyyni näillä sanoin: "Minulla on tosiaan ollut jyrsijöitä yli 15 vuotta, olen niitä kasvattanut ja tuomaroinut yms. eli kokemusta on ja voi sitä kautta luottaa, että tiedän mikä on eläimille hyvästä ja mikä ei."
On siis mahtavaa, kun on paikka mistä voi luottamus vierellä kulkien tilata.
Minä pidän sisällöstä, mitenkä on sinun laitasi? Tämä paketti on siis yksilöity tilausta tehdessä lajille rotta. Siellä on vaihtoehtoina: Kani, Marsu, Rotta, Hiiri, Gerbiilit, Syyrianhamsteri, Kääpiöhamsteri, Degu ja Chinchilla. Listauksen jälkeen on maininta: "Valitse ne jyrsijät mitä omistat, jotta voin valita sopivia tuotteita sinulle."
Ja sitten vähän mielipiteitäni paketin sisällöstä
Älypeli sai hymyilemään. Olen jo pitkään meinannut juuri tuon tilata, mutta aina vaan jään kiinni ajatukseen "jospa myöhemmin". No nyt se on täällä ja pääsee heti tänään testiinkin. Saa nähdä mitä tytöt meinaavat.
Jauhomadot pistivät naurahtamaan, koska tänään aamulla tarjosin ensimmäistä kertaa eläviä jauhiksia ja yksi laumasta päätti olla täydellinen Lady ja järkyttyi ötökän liikahtaessa niin, että heitti sen kauas ja luikki itse pois paikalta ensin räpisteltyään käpälöitään ihan urakalla kuin huutaen "Hyii, pidä matos!". Muille kyllä kelpasi.
Puuvillaorsi tuli kuin tilauksesta, koska heitin juuri pois tuon mittaisen häkistä, kun oli syöty ja pissitty niin, että sitä ei enää mikään pelastanut. Noita on niin kiva laitella sinne tänne ja niillä saa varmistettua myös sellaisia epävakaita leluja joiden pelkää muuten ehkä kaatuvan tai liikuteltavan vaikka ei olisi tarvetta.
Keksit, no ne maistuvat aina eli peukkua niillekin. En ole näitä muuten koskaan ostanut joten kiva kokeilla!
Heinärullatunnelia olen miettinyt myös usein tytöille laitettavaksi. He kun ovat sellaisia täystuhoja, että mitä enemmän luvallista tuhottavaa sitä tyytyväisempiä tihulaisia minulla on.
Kotimainen tuotepuoli eli omenapuun oksat jatkavat tätä kategoriaa. Hieno lisä paketissa!
Aurinkokuivatut vihannekset on erinomainen tuote jolle annan extra-kiitoksen. Se sisältää siis kurkkua, kesäkurpitsaa ja kurpitsaa. Se tuo kivan lisän ravinto/herkkupuolelle. On myös terveellistä joten käy koko laumalle jossa eräs tietty äitiliini on päättänyt, että pehmusteita saa olla.
Siinä se nyt sitten olisi. Tältä kokeilupohjalta voin sanoa, että varmasti tulee tilattua uudelleenkin. On se vaan hauskaa jännittää mitä paketissa on! Suorastaan odotan joulukuuta jo, koska tässä on juuri sopiva joululahjaidea omille lemmikeilleni!
Kannattaa tutustua Tierran Lemmikkipuotiin ihan ajalla. Siellä on vaikka mitä ja huomasin myös hoitola-mahdollisuuden josta piti näin ihan mainita tässä, kun kesä ja kärpäset ovat keskuudessamme ja moni miettii minne lemmikit lomareissun ajaksi. Facebookissa kannattaa tähyillä myös tarjouksia ja muita uutisia.
Kiitos vierailusta ja toivottavasti teillä kaikilla on ihana kesä!
Muistakaa rapsuttaa ja hemmotella enemmän ja vähemmän karvaisia kavereitanne. Ei saa myöskään unohtaa, että helle on kiva, mutta ei aina niin hyvä joten pidättehän huolta karvalasten asiallisesta viilennyksestä!
maanantai 10. kesäkuuta 2019
Musapiuhat kaakkoon
Olen tehnyt hauskoja huomioita omista rottapottasistani. Näiden otusten seuraaminen ja tarkkailu ja "kielensä" opettelu on jotain ihan mielettömän kiinnostavaa ja innostavaa vielä näin vuosienkin jälkeen!
Viimeisin huomioni: Heillä on selvästikin olemassa musiikkimaku!
Kuuntelen itse paljon musiikkia. Rikastan sillä tunnemaailmaani päivittäin. Laidasta laitaan on oma makuni ja spotify onkin oiva paikka rakennella omia listoja. Siellä on myös ihanasti valmiita listoja joita voi kuunnella ja joista voi sitten napsia lempparinsa helposti löydettäväksi.
Olen huomannut, että erilaiset musiikkityylit näyttävät vaikuttavan omiin rottiinkin. Toisiin enemmän ja toisiin vähemmän, mutta jollain tavalla ja tasolla selvästi ihan jokaiseen.
Jos kuuntelen "kiukkumusaa", näyttää häkissä olevan kasa kiukkupersuksia. Jos mieli on maassa ja pistän sen mukaista soimaan, jakaa lauma selvästi fiiliksen ja ovat lähes apatian kourissa. Mikään ei tunnu ja iske silloin ja herkutkin saattavat jäädä ottamatta.
Iloinen musiikki ja vaikka esimerkiksi Bollywood- lista saa aikaan leikkisyyttä ja tulevat mukaan jälleen omaan fiilikseen ihan täysillä. Silloin hauskuus ja paini ovat helposti saavutettavissa. Tosin omat piuhapyllyt rakastavat ylipäätään sitä, että heidän kanssa touhutaan.
Rottieni ruumiinkieli muuttuu todella selvästi riippuen musiikkityylistä joten siitä päättelen, että jotain tekemistä tällä on. Jos olen väärässä niin voi voi.
Tiedänsiis , että myös omalla fiilikselläni ylipäätään on iso osa rottien eloa ajatellen. He aistivat mikä on mamman olotila milloinkin, tunnistavat hormoonien ryöpyt jne., mutta en silti sanoisi, että vain se säätelee asioita.
Välillä on hyvä rauhoittua, ihmisenkin. Oma mieli ehkä myllertää ja (ihmis)lapsetkin käyvät otsalohkoa kolkuttamaan. Kun maailma painaa harteilla ja happikin loppuu, kannattaa istua alas ja koettaa hengitellä rauhallisesti ja etsiä aisteillaan jotain kaunista, rauhallista - hiljaista. Paras tapa on sulkea pois ulkomaailma ja keskittyä olemaan siinä hetkessä. Ei kiirettä, vain se hetki siinä ja nyt ja sinä sen keskellä.
Seuraava lista on yksi suosikkini joka saa hyvän ja rauhallisen olon aikaan. Se sopii myös taustalle, kun tahtoo jutella vieraiden kanssa ilman, että bassot paukkuvat pakaroissa asti. Rotat pitävät tästä listasta hyvinkin paljon. Rentous paistaa kauas ja raksutus tulee jo pelkästä katseesta, koska on vaan niin hyvä olla.
Kannattaa siis kokeilla mitä musiikki saa aikaan omissa piuhapyllyissä. Sitä ei välttämättä heti huomaa, mutta kun jaksaa tarkkailla, voi löytää ihan uudenlaisen yhteyden.
Kiitos kun kävit ja jaa ihmeessä mielimusiikkisi kanssani niin pääsen ehkä kasvattamaan taas omia listojani!
Rapsutukset enemmän ja vähemmän karvaisille kavereille!
Ps. Viimeksi laittaessani Fröbelin palikat soimaan eräänä aamuna, katosi koko lauma kankaiden väliin häkissä, eikä heitä näkynyt edes maaritellen ennen kuin musa lakkasi...
 |
| LOPPU |
keskiviikko 1. toukokuuta 2019
Elämän pieniä tähtihetkiä
Muistan miten "vaikea alku" meillä oli mitä tulee äitini suhtautumiseen rottiin. Ne iljettivät, pelottivat, kuvitteli niiden syövän lapseni ja hän oli varma siitä, että hankin ne hetken mielijohteesta. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että ajatus oli kytenyt jo useamman vuoden. Olihan minulla kokemusta jo rotista vaikka aikaa olikin kulunut ihan kiitettävästi. Siksi aloin rauhassa hankkia päivitettyä tietoa ja etsin sopivaa kasvattajaa ihan ajan kanssa.
Muistan miten äitini valitti hajusta ja halusi, että lemmikkini olisivat mieluiten ihan piilossa vaan. Paras olisi ollut äänieristetty kammio jossain huitsin nevadassa, ei sitä sanonut, mutta näin ajattelin. Hän ehdotteli näet kaikenlaisia sermi-ratkaisuja, väliseiniä, verhoja.... Äänet saivat äitini säpsymään. Ihan kuin olisi pelännyt, että lauma viemärirottia syöksyy syömään hänet elävältä. Vähän se harmitti, koska itse rakastin lemmikkejäni kuten lapsenikin. Edelleen kuitenkin ymmärsin, että menneisyyden traumat olivat jättäneet jälkensä ja oli paras antaa vain olla.
Aikaa kului ja pikkuhiljaa näin miten vanhempani pehmenivät näiden otusten suhteen. Isäni ei kavahtanut näitä milloinkaan, mutta ei jutellut tai katsellut sen kummemmin alussa. Sitten alkoivat molemmat jo vilkaisemaan häkkiin päin ohi kulkiessaan. Äiti uskalsi mennä jopa lähemmäs katselemaan. Koskettaa ei kuitenkaan halunnut eikä pahemmin jutellutkaan näille. Luukkua ei missään nimessä saanut avata vierailun aikana eikä ottaa yhtään tyttöä syliin. Huomasin kuitenkin, että hän alkoi hyväksyä, että nämä nyt ovat "pakollinen paha" jos ja kun meille kylään tulee.
Aikaa kului ja meidän elämä rottien kanssa muuttui entistä tiiviimmäksi. Laumakin kasvoi aina välillä. Sitten koitti se päivä, kun pidätin hengitystäni, että illuusiokupla ei puhkeaisi. Äitini nimittäin seisoi häkin vieressä ja jutteli murupullilleni. Se oli niin outoa, että olin jopa järkyttynyt, positiivisella tavalla tietenkin. Oliko tämä nyt askel lähemmäksi todellista hyväksyntää?
Se oli, todellakin oli. Hajusta sain kuulla edelleen aina välillä. Se nyt tietenkin on niin, että jos jotain hajua inhoaa, sen vaan haistaa. Varsinkin jos hajuun yhdistää jonkin ikävän kokemuksen. En minäkään rakasta frettien ominaistuoksua joten haistan sen voimakkaammin kuin moni muu. Eläimistä kuitenkin pidän ja joskus jopa harkitsin sellaisen ottamista. Se kuitenkin jäi siihen, haju taisi olla syy. Noloa myöntää.
Äitini alkoi ompelemaan "rottarättejä" meille. Ai että on ihana ripustaa häkkiin niitä, kun tietää, että oma äiti on nähnyt vaivaa. Ai niin, hän sanoi eräänä päivänä itseään jopa tyttöjeni mummiksi. Siitä meni itse niin hämilleen, että saatiin hyvät naurut. Aina välillä tulee tuliaisina makupaloja kuten kuivattua leipää. Jos ollaan syömässä porukoilla, lähtee mukaan aina "rätpäkki", että tytötkin saavat omansa. Se on kivaa ja tytöt osaavat jo odottaa tuliaisia! Jouluisin löytyy myös jyrskille omat paketit pukinkontista.
Koittipa sitten sekin päivä, kun äitini pyysi saada syliin helpoimman tapauksen häkistä. Olisittepa nähneet lasteni ilmeet silloin. Sitä oli niin vaikea uskoa, että se todella tapahtui. Kyllä äitiä jännitti, mutta ei kuollut kauhusta, kun kuono kosketti kaulaa ja häntä ei aiheuttanut enää slaagia. Se ei ole jäänyt ainoaksi kerraksi ja nykyään äiti silitteleekin helposti jos on sylissä joku ja antaa tyttöjen kiivetä hänenkin syliinsä jos ovat vaikka sohvalla samaan aikaan vapaana. Jestas mihin ollaankaan päästy!
Muistan miten viimeksi poikuetta odottaessa löysin äitini rauhoittelemasta tiineä naarasta, kun isäni porasi taululle paikkaa seinään samassa huoneessa. Se jos jokin oli lähes silmiä kostuttavaa katsottavaa. Äitini havahtui itsekin, että hän todellakin puhui rotalle ja rotta kuunteli rauhallisena. Vilja oli kyllä maaginen bitch siihen aikaan, että oli todella ihme, kun niin rauhallinen oli. Oli meinaan ihan hetki takaperin sähissyt minulle ja passittanut sinne missä juustokin kovettuu kauhusta. Onneksi poikasten kasvaessa löytyi se hormoonien osalta tasaisempi Vilja taas ja äitinikin kyseli säännöllisesti joko on rauhoittumaan päin.
Eilen vietimme vappua täällä. Porukat ja sisko tulivat kylään ja pidettiin hauskaa. Hääräsin keittiössä ja äitini huuteli minua. Tulin kurkkaamaan, että mitä asiaa. No hän kertoi miten isäni oli laulanut rotille. Niin että mitä?! Isukki lurautti oikeasti melodiat siis ilmoille? Tytöt olivat kuulemma tykänneet tästä ja ottaneet kunnolla katsekontaktia ja jutelleet. Pisti hymyilyttämään.
Toinen tapaus oli sellainen, että hiipparoin takaisin keittiöstä ja näin äitini ja siskoni rottahäkin edessä. Äiti kommentoi jotain, että ovatpa laiskoja ja ajattelin vähän herätellä ottamalla makupalapurkin käteen. No siinä sitten äiti totesi hiljaa, että hän on itse asiassa jo antanut näille jotakin. Siis niin kuin mitä? No hänellä oli patonkipala kädessään ja siinä sitten näin miten muutama siellä onnessaan nakersi pientä palaa. Äitini tietää, että annan rotilleni leipää aina välillä, koska rakastavat sitä. En todellakaan pistänyt pahakseni vaan olin todella otettu, että hän jakoi patonkipalansa minun tyttösteni kanssa. Siis hän joka ei aluksi ollut kovinkaan vapaaehtoisesti edes samassa tilassa rottieni kanssa.
On meillä tapahtunut paljon muitakin hyviä ja sykähdyttäviä asioita, mutta nämä ovat sellaisia mitkä ovat jotenkin tärkeimpiä muistoja. Ihana muistella ja kasata niitä tekstiksi asti.
Ps. Rapsutukset kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille kavereille!
Muistan miten äitini valitti hajusta ja halusi, että lemmikkini olisivat mieluiten ihan piilossa vaan. Paras olisi ollut äänieristetty kammio jossain huitsin nevadassa, ei sitä sanonut, mutta näin ajattelin. Hän ehdotteli näet kaikenlaisia sermi-ratkaisuja, väliseiniä, verhoja.... Äänet saivat äitini säpsymään. Ihan kuin olisi pelännyt, että lauma viemärirottia syöksyy syömään hänet elävältä. Vähän se harmitti, koska itse rakastin lemmikkejäni kuten lapsenikin. Edelleen kuitenkin ymmärsin, että menneisyyden traumat olivat jättäneet jälkensä ja oli paras antaa vain olla.
Aikaa kului ja pikkuhiljaa näin miten vanhempani pehmenivät näiden otusten suhteen. Isäni ei kavahtanut näitä milloinkaan, mutta ei jutellut tai katsellut sen kummemmin alussa. Sitten alkoivat molemmat jo vilkaisemaan häkkiin päin ohi kulkiessaan. Äiti uskalsi mennä jopa lähemmäs katselemaan. Koskettaa ei kuitenkaan halunnut eikä pahemmin jutellutkaan näille. Luukkua ei missään nimessä saanut avata vierailun aikana eikä ottaa yhtään tyttöä syliin. Huomasin kuitenkin, että hän alkoi hyväksyä, että nämä nyt ovat "pakollinen paha" jos ja kun meille kylään tulee.
Aikaa kului ja meidän elämä rottien kanssa muuttui entistä tiiviimmäksi. Laumakin kasvoi aina välillä. Sitten koitti se päivä, kun pidätin hengitystäni, että illuusiokupla ei puhkeaisi. Äitini nimittäin seisoi häkin vieressä ja jutteli murupullilleni. Se oli niin outoa, että olin jopa järkyttynyt, positiivisella tavalla tietenkin. Oliko tämä nyt askel lähemmäksi todellista hyväksyntää?
Se oli, todellakin oli. Hajusta sain kuulla edelleen aina välillä. Se nyt tietenkin on niin, että jos jotain hajua inhoaa, sen vaan haistaa. Varsinkin jos hajuun yhdistää jonkin ikävän kokemuksen. En minäkään rakasta frettien ominaistuoksua joten haistan sen voimakkaammin kuin moni muu. Eläimistä kuitenkin pidän ja joskus jopa harkitsin sellaisen ottamista. Se kuitenkin jäi siihen, haju taisi olla syy. Noloa myöntää.
Äitini alkoi ompelemaan "rottarättejä" meille. Ai että on ihana ripustaa häkkiin niitä, kun tietää, että oma äiti on nähnyt vaivaa. Ai niin, hän sanoi eräänä päivänä itseään jopa tyttöjeni mummiksi. Siitä meni itse niin hämilleen, että saatiin hyvät naurut. Aina välillä tulee tuliaisina makupaloja kuten kuivattua leipää. Jos ollaan syömässä porukoilla, lähtee mukaan aina "rätpäkki", että tytötkin saavat omansa. Se on kivaa ja tytöt osaavat jo odottaa tuliaisia! Jouluisin löytyy myös jyrskille omat paketit pukinkontista.
Koittipa sitten sekin päivä, kun äitini pyysi saada syliin helpoimman tapauksen häkistä. Olisittepa nähneet lasteni ilmeet silloin. Sitä oli niin vaikea uskoa, että se todella tapahtui. Kyllä äitiä jännitti, mutta ei kuollut kauhusta, kun kuono kosketti kaulaa ja häntä ei aiheuttanut enää slaagia. Se ei ole jäänyt ainoaksi kerraksi ja nykyään äiti silitteleekin helposti jos on sylissä joku ja antaa tyttöjen kiivetä hänenkin syliinsä jos ovat vaikka sohvalla samaan aikaan vapaana. Jestas mihin ollaankaan päästy!
Muistan miten viimeksi poikuetta odottaessa löysin äitini rauhoittelemasta tiineä naarasta, kun isäni porasi taululle paikkaa seinään samassa huoneessa. Se jos jokin oli lähes silmiä kostuttavaa katsottavaa. Äitini havahtui itsekin, että hän todellakin puhui rotalle ja rotta kuunteli rauhallisena. Vilja oli kyllä maaginen bitch siihen aikaan, että oli todella ihme, kun niin rauhallinen oli. Oli meinaan ihan hetki takaperin sähissyt minulle ja passittanut sinne missä juustokin kovettuu kauhusta. Onneksi poikasten kasvaessa löytyi se hormoonien osalta tasaisempi Vilja taas ja äitinikin kyseli säännöllisesti joko on rauhoittumaan päin.
Eilen vietimme vappua täällä. Porukat ja sisko tulivat kylään ja pidettiin hauskaa. Hääräsin keittiössä ja äitini huuteli minua. Tulin kurkkaamaan, että mitä asiaa. No hän kertoi miten isäni oli laulanut rotille. Niin että mitä?! Isukki lurautti oikeasti melodiat siis ilmoille? Tytöt olivat kuulemma tykänneet tästä ja ottaneet kunnolla katsekontaktia ja jutelleet. Pisti hymyilyttämään.
Toinen tapaus oli sellainen, että hiipparoin takaisin keittiöstä ja näin äitini ja siskoni rottahäkin edessä. Äiti kommentoi jotain, että ovatpa laiskoja ja ajattelin vähän herätellä ottamalla makupalapurkin käteen. No siinä sitten äiti totesi hiljaa, että hän on itse asiassa jo antanut näille jotakin. Siis niin kuin mitä? No hänellä oli patonkipala kädessään ja siinä sitten näin miten muutama siellä onnessaan nakersi pientä palaa. Äitini tietää, että annan rotilleni leipää aina välillä, koska rakastavat sitä. En todellakaan pistänyt pahakseni vaan olin todella otettu, että hän jakoi patonkipalansa minun tyttösteni kanssa. Siis hän joka ei aluksi ollut kovinkaan vapaaehtoisesti edes samassa tilassa rottieni kanssa.
On meillä tapahtunut paljon muitakin hyviä ja sykähdyttäviä asioita, mutta nämä ovat sellaisia mitkä ovat jotenkin tärkeimpiä muistoja. Ihana muistella ja kasata niitä tekstiksi asti.
Kiva kun kävit, tulethan uudelleenkin?
 |
| Sadepäivän kunniaksi pääsivät tytöt käpäläkyyriin. |
Ps. Rapsutukset kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille kavereille!
tiistai 9. huhtikuuta 2019
Oho ja hupsan!
Joskus sitä vaan tulee yllättäen täydennettyä laumaa vaikka ei ollut sitä suunnitellutkaan vielä niin tositarkoituksella...
Näin kävi meille tuossa viikonloppuna. Ystäväni, meidän kasvimamma, oli näyttelyssä hommissa ja tuli sitten kysyttyä soitellessa, että onko siellä paljon rottasia myynnissä ja sattuisiko olemaan jotain meille sopikaa kuten kuopukseni kaipaamaa mustaa dumboa. No ei tietenkään ollut juuri sitä ja juttu jäi siihen.
Sitten tulikin yhtäkkiä viesti, että "Katso mese" ja tein työtä käskettyä.
Siellä odotti video (josta kävi erittäin selväksi, että juurikin minä rakastan kaikkia rumia eläimiä, kiitosta vaan Jansku... Tosin mitä sitä totuutta kieltämään 😂) ja kysymys, että haluaisinko tarjota kodin "susirumalle minkille". Hellyin kyllä suht suoraan. Sillä, että hän on aika persoonallisen värinen tällä hetkellä, saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Mitään en kuitenkaan tunnusta.
Piti hetki miettiä, että onko tämä nyt sopiva ajankohta. Jospa tulossa onkin jossain se pojan kaipaama musta dumbo. Eihän Vuokon kuolemasta ole liian vähän aikaa ja joku koe, että ottaisin tilalle uuden? Jaksanko juuri nyt käydä läpi mahdolliset laumautumisen vaikeudet?
No, tajusin laumassa olevan ihan kiitettävästi tilaa vaikka vielä myöhemminkin joku sinne sujahtaisi ja se oli sitten muodollisen äänestyksen kautta myöntävä vastaus tälle naperolle. Viimeistelin vielä päätökseni haastattelemalla lapsia, että miltä heistä tuntuu, kun Vuokon kuolemasta ei ole vielä hirmuisesti aikaa.
Me kaikki ajattelemme niin, että ikinä ei kenenkään tilalle tule ketään, koska ei ole korvattavaa sielua tässä maailmassa. Ei ole kahta samanlaista eikä toista parempaa taikka huonompaa, on vain yksilöitä. Jokainen meille tuleva on siis yksilö muiden joukossa ja maailman ihanin ja tärkein omalta osaltaan.
Siitä alkoi sitten odotus. Meidän napero kun ei ollut tällä kertaa omalta suunnalta vaan hippasen kauempaa. Kyyti järjestyi ihan itsestään ja sovittiin, että hän saapuu meille sunnuntaina, kun lauantaina ystävä on kotona niin myöhään ja kilometrejä ihan tarpeeksi takana.
Sitten koitti sunnuntai. Odotimme kuin kuuta nousevaa omaa uutta piuhapyllyä. Jestas päivällä tuntui olevan pituutta ja kello laahasi niin hitaasti eteenpäin. Piti keksiä kaikenlaista tekemistä ja jo täällä oleva lauma ei ollut lainkaan pahoillaan extra-huomiosta. Lopulta kello oli sen verran, että marssin alas kuopus seuranani ja tytsykkä vaihtoi vauhdissa boksia.
Ensikohtaaminen sai huokaamaan. Ei kauhusta vaan siitä helpotuksesta, että nyt ei ole mikään kirppu tulossa tänne mammuttien keskelle. Kokoa siis kivasti ja ei vaikuttanut mitenkään tossulaiselta ylipäätään. Utelias ja rohkea suoraan. Kaikki muksut saivat lelliä toista hetimiten ja hän otti ilolla huomion vastaan. Raksutusta ja suukkoja sateli tasaisesti.
Väriä kun tässä olen tutkaskellut ja ihmetellyt niin odotan kauhunsekaisin tuntein mitä on luvassa. No ei, odotan oikeasti innolla ja hän on juuri meille sopiva omana itsenään, olkoonkin sitten minkälainen maastokuvio taikka värikartta turkissaan.
Totuttelu meihin meni jotenkin itsestään ja salamana. Hänet pystyi suoriltaan antamaan kuopuksen syliin. Ei jännityksen häivääkään kummassakaan. Olivat jotenkin samalla aaltopituudella ja viiksien ja kynsien aiheuttama kutituskiljahdusten kirjokaan ei aiheuttanut toisessa edes pientä säpsynää. Uteliaana haisteli suoraan kaikkia karvattomia sisaruksiaan. Meikäläisenkin hyväksyi heti kesyihmisekseen. Neiti kipsuttaa ihan itse syliin ja tuntuu tajunneen jopa nimensä jo. Ihanasti nappisilmät kääntyvät katsomaan sen sanoessani.
Mitä sitten tulee karvaisiin siskoihin, no se ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ensimmäisenä yönä sai kaksi vanhempaa näet kunnian viettää boksissa kuluvat tunnit, kun nunnuttaminen oli kuin gladiaattoreissa konsanaan. Orvokki ja Lilja olivat selvästikin sitä mieltä, että nyt on tapahtunut suuri virhe. Vilja ja hänen muksunsa (Rihanna, Roberta & Wanda) sitten taas ottivat suorastaan avosylin vastaan toisen. Sukimista, leikkimielistä painimista ja kylki kyljessä olemista näkyi alusta asti. Vain minidunatotutushetki (huh mikä sanahirviö) sai parit karatepotkut aikaan ennen kuin tuli rauha maahan ja uni silmään. Robertan mielestä uusi napero on mitä parhain tyyny!
Aamulla koetin laittaa nämä kaksi sankaria häkkiin sillä seuraamuksella, että toinen heistä pääsi vartin jälkeen takaisin boksiin. "Jumaleissön ottaa Orvokilla koville tämä uusi", totesin ihan ääneen. Otti hän vielä toisenkin jäähyn vastaan ja sen jälkeen osoitti meikäläiselle mieltä kääntämällä vain hanurin antennin kera suuntaani.
Viime yö oli jo rauhallisempi (kop kop kop). Kaikki olivat samassa häkissä eikä sen suurempia nahinoita syntynyt. Illalla nappasin kuvankin, kun Orvokki makoili samassa riipparissa ihan hyvässä hengessä uuden kanssa. Hyvä niin, herättää toivon siitä, että kyllä se tästä vaikka tänään onkin jotain pientä nahinaa tuossa ollut. Pari kertaa olen saanut puuttua, mutta ääni on riittänyt. Ei ole tarvinnut ainakaan vielä ottaa ketään jäähylle.
On muuten jännä juttu, että nämä nuoremmat ja heidän emonsa (Tuskin miettivät olevansa äiti ja tyttäret.) ovat jopa menneet väliin, kun Orvokki ja Lilja ovat päästäneet vähän höyryjä. Vilja jopa työnsi Liljan selvästi pois uuden luota ja Roberta juoksi paikalle, kun kuuli painimatsin. Jännä seurata sivusta tätä laumakäyttäytymistä ja miettiä mitä kavereiden mielessä oikein liikkuu.
Ja voisihan sitä sitten vielä paljastaa nimenkin. Meidän uusi tyttönen sai kutsumanimekseen Pinja. Koko nimeltään hän on Lakeuren Anne Nyberg. Pakko myöntää, että nimen saadessani tietooni, oli totaalirepsahdus ja naurujoogahetki ja se(kin) vaikutti päätökseeni, koska satun pitämään sarjasta josta nimi napattu.
Nyt jatkuu siis matka kera Pinjan ja muiden öhkisten. Tutustumme toistemme tapoihin ja yhteiseloon. Edessä on varmasti vielä haasteita, mutta ne kestetään yhtenä isona laumana. Elämässä on niin paljon kaikkea hienoa, kun keskittyy vähän pienemmässä mittakaavassa etsimään ja asettamaan odotuksia. En voisi kuvitella elämää ilman rottia.
Näin kävi meille tuossa viikonloppuna. Ystäväni, meidän kasvimamma, oli näyttelyssä hommissa ja tuli sitten kysyttyä soitellessa, että onko siellä paljon rottasia myynnissä ja sattuisiko olemaan jotain meille sopikaa kuten kuopukseni kaipaamaa mustaa dumboa. No ei tietenkään ollut juuri sitä ja juttu jäi siihen.
Sitten tulikin yhtäkkiä viesti, että "Katso mese" ja tein työtä käskettyä.
 |
| Vähän sensuroitu ote mesestä... |
Siellä odotti video (josta kävi erittäin selväksi, että juurikin minä rakastan kaikkia rumia eläimiä, kiitosta vaan Jansku... Tosin mitä sitä totuutta kieltämään 😂) ja kysymys, että haluaisinko tarjota kodin "susirumalle minkille". Hellyin kyllä suht suoraan. Sillä, että hän on aika persoonallisen värinen tällä hetkellä, saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Mitään en kuitenkaan tunnusta.
Piti hetki miettiä, että onko tämä nyt sopiva ajankohta. Jospa tulossa onkin jossain se pojan kaipaama musta dumbo. Eihän Vuokon kuolemasta ole liian vähän aikaa ja joku koe, että ottaisin tilalle uuden? Jaksanko juuri nyt käydä läpi mahdolliset laumautumisen vaikeudet?
No, tajusin laumassa olevan ihan kiitettävästi tilaa vaikka vielä myöhemminkin joku sinne sujahtaisi ja se oli sitten muodollisen äänestyksen kautta myöntävä vastaus tälle naperolle. Viimeistelin vielä päätökseni haastattelemalla lapsia, että miltä heistä tuntuu, kun Vuokon kuolemasta ei ole vielä hirmuisesti aikaa.
Me kaikki ajattelemme niin, että ikinä ei kenenkään tilalle tule ketään, koska ei ole korvattavaa sielua tässä maailmassa. Ei ole kahta samanlaista eikä toista parempaa taikka huonompaa, on vain yksilöitä. Jokainen meille tuleva on siis yksilö muiden joukossa ja maailman ihanin ja tärkein omalta osaltaan.
Siitä alkoi sitten odotus. Meidän napero kun ei ollut tällä kertaa omalta suunnalta vaan hippasen kauempaa. Kyyti järjestyi ihan itsestään ja sovittiin, että hän saapuu meille sunnuntaina, kun lauantaina ystävä on kotona niin myöhään ja kilometrejä ihan tarpeeksi takana.
Sitten koitti sunnuntai. Odotimme kuin kuuta nousevaa omaa uutta piuhapyllyä. Jestas päivällä tuntui olevan pituutta ja kello laahasi niin hitaasti eteenpäin. Piti keksiä kaikenlaista tekemistä ja jo täällä oleva lauma ei ollut lainkaan pahoillaan extra-huomiosta. Lopulta kello oli sen verran, että marssin alas kuopus seuranani ja tytsykkä vaihtoi vauhdissa boksia.
Ensikohtaaminen sai huokaamaan. Ei kauhusta vaan siitä helpotuksesta, että nyt ei ole mikään kirppu tulossa tänne mammuttien keskelle. Kokoa siis kivasti ja ei vaikuttanut mitenkään tossulaiselta ylipäätään. Utelias ja rohkea suoraan. Kaikki muksut saivat lelliä toista hetimiten ja hän otti ilolla huomion vastaan. Raksutusta ja suukkoja sateli tasaisesti.
Väriä kun tässä olen tutkaskellut ja ihmetellyt niin odotan kauhunsekaisin tuntein mitä on luvassa. No ei, odotan oikeasti innolla ja hän on juuri meille sopiva omana itsenään, olkoonkin sitten minkälainen maastokuvio taikka värikartta turkissaan.
Totuttelu meihin meni jotenkin itsestään ja salamana. Hänet pystyi suoriltaan antamaan kuopuksen syliin. Ei jännityksen häivääkään kummassakaan. Olivat jotenkin samalla aaltopituudella ja viiksien ja kynsien aiheuttama kutituskiljahdusten kirjokaan ei aiheuttanut toisessa edes pientä säpsynää. Uteliaana haisteli suoraan kaikkia karvattomia sisaruksiaan. Meikäläisenkin hyväksyi heti kesyihmisekseen. Neiti kipsuttaa ihan itse syliin ja tuntuu tajunneen jopa nimensä jo. Ihanasti nappisilmät kääntyvät katsomaan sen sanoessani.
Mitä sitten tulee karvaisiin siskoihin, no se ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ensimmäisenä yönä sai kaksi vanhempaa näet kunnian viettää boksissa kuluvat tunnit, kun nunnuttaminen oli kuin gladiaattoreissa konsanaan. Orvokki ja Lilja olivat selvästikin sitä mieltä, että nyt on tapahtunut suuri virhe. Vilja ja hänen muksunsa (Rihanna, Roberta & Wanda) sitten taas ottivat suorastaan avosylin vastaan toisen. Sukimista, leikkimielistä painimista ja kylki kyljessä olemista näkyi alusta asti. Vain minidunatotutushetki (huh mikä sanahirviö) sai parit karatepotkut aikaan ennen kuin tuli rauha maahan ja uni silmään. Robertan mielestä uusi napero on mitä parhain tyyny!
Aamulla koetin laittaa nämä kaksi sankaria häkkiin sillä seuraamuksella, että toinen heistä pääsi vartin jälkeen takaisin boksiin. "Jumaleissön ottaa Orvokilla koville tämä uusi", totesin ihan ääneen. Otti hän vielä toisenkin jäähyn vastaan ja sen jälkeen osoitti meikäläiselle mieltä kääntämällä vain hanurin antennin kera suuntaani.
Viime yö oli jo rauhallisempi (kop kop kop). Kaikki olivat samassa häkissä eikä sen suurempia nahinoita syntynyt. Illalla nappasin kuvankin, kun Orvokki makoili samassa riipparissa ihan hyvässä hengessä uuden kanssa. Hyvä niin, herättää toivon siitä, että kyllä se tästä vaikka tänään onkin jotain pientä nahinaa tuossa ollut. Pari kertaa olen saanut puuttua, mutta ääni on riittänyt. Ei ole tarvinnut ainakaan vielä ottaa ketään jäähylle.
 |
| Vaikeaselkoisessa kuvassa on taaimmaisena karvakasana Roberta, jonka tyynynä hieman ehkä erottuu meidän uusi tytsykkä. Orvokki on tuossa liito-oravaa muistuttavassa asennossa. Rihannan kuono näkyy Orvokin ja Wandan välissä ja Orvokin alla makoilee Vilja. |
On muuten jännä juttu, että nämä nuoremmat ja heidän emonsa (Tuskin miettivät olevansa äiti ja tyttäret.) ovat jopa menneet väliin, kun Orvokki ja Lilja ovat päästäneet vähän höyryjä. Vilja jopa työnsi Liljan selvästi pois uuden luota ja Roberta juoksi paikalle, kun kuuli painimatsin. Jännä seurata sivusta tätä laumakäyttäytymistä ja miettiä mitä kavereiden mielessä oikein liikkuu.
Ja voisihan sitä sitten vielä paljastaa nimenkin. Meidän uusi tyttönen sai kutsumanimekseen Pinja. Koko nimeltään hän on Lakeuren Anne Nyberg. Pakko myöntää, että nimen saadessani tietooni, oli totaalirepsahdus ja naurujoogahetki ja se(kin) vaikutti päätökseeni, koska satun pitämään sarjasta josta nimi napattu.
Nyt jatkuu siis matka kera Pinjan ja muiden öhkisten. Tutustumme toistemme tapoihin ja yhteiseloon. Edessä on varmasti vielä haasteita, mutta ne kestetään yhtenä isona laumana. Elämässä on niin paljon kaikkea hienoa, kun keskittyy vähän pienemmässä mittakaavassa etsimään ja asettamaan odotuksia. En voisi kuvitella elämää ilman rottia.
Kiitos Maikkoo tästä ipanasta!
Tilaa:
Kommentit (Atom)